Syyskauden yhteenveto

Opinnot ovat nyt ajallisesti melkein puolivälissä, mutta oppimista riittää vielä mojovasti ennen kuin kutsun itseäni ylemmäksi medianomiksi. Koulutus on keskittynyt käytännön etuihin kuin halusin. Melkeinpä kaiken voi sovittaa suoraan työelämään. Tehtävänannot ovat riittävän ajankohtaisia ja toisaalta myös joustavia, jotta ne voi sovittaa senhetkiseen työtilanteeseen.

Antoisinta syksyn aikana on ollut opinnäytetöiden kehittyminen saadun palautteen avulla. Moni epäröi välillä, pitääkö esityksiä olla niin usein, mutta aika monen aihe kehittyi sen myötä, kun sitä esitteli neljättä kertaa. Jo aiheen ääneen sanominen riitti, jotta opiskelukavereilta sai palautetta aiheen mielekkyydestä. Yllätyin positiivisesti saadun palautteen määrästä: Niin opiskelijat kuin opettajatkin antavat paljon palautetta ja hyvin rakentavassa ja avuliaassa hengessä.

Ulkomainen opetus on ehdottomasti rikkaus opetukselle. Toisinaan se oli myös melko raskasta illalla ihmiselle, joka pyrkii rauhoittamaan iltansa jo ennen yhdeksää. Huomasin useamman kerran ymmärtäneeni jotain ihan väärin pienen kielellisen nyanssin vuoksi. Tämä oli kiinnostavaa huomata, sillä olen kuitenkin verrattain tottunut työskentelemään kansainvälisessä ympäristössä.

Oppitunneista minua miellyttivät eniten sosiaalisen median ansaintalogiikat. Havahduin monta kertaa tuntien jälkeen miettiväni erilaisia sosiaalisen median hyödyntämistapoja vain unohtaakseni ne hetken päästä. Tämä mahdollisuuksien meri onkin luontaista ajallemme. Samalla se on johtanut aikajänteen ja pinnan lyhenemiseen.

Koulutuksen aikana liityin ja erosin monesta sosiaalisen median palvelusta kokeillakseni niiden käyttöä. Syksyn aikana kuhistiin monen palvelun haavoittuvuudesta, kun me kokemattomat emme ymmärrä palvelun perusperiaatteita. Tunnistin sen itsessänikin, että eihän sitä yleensä jaksa lukea kaikkea pienellä painettua. Tänä syksynä tutustuin myös palveluiden käyttösääntöihin, mikä oli silmiä avaava kokemus. Moni kirjautuminen jäi lähettämättä sääntöjen lukemisen jälkeen.

Loppusyksyn tentit jännittivät minua hieman. Noloa sinänsä, mutta huomasin etten osaa kirjoittaa enää käsin: Käteni puutuivat, ja jouduin miettimään tekstin jäsentämistä tavalla, jota en sittenkään muistanut kouluajoilta. Kirosin ensin, että kokeet pitäisi saada tehdä koneella, mutta nostalgian fanina aloin kannattaa paperille kirjoittamista. Eipä olisi pahitteeksi, jos osaisi rakentaa selkeän tekstin myös perinteisin menetelmin.

Yllätyin tenttikirjoista hieman, sillä olisin odottanut niiden liittyvän tiiviimmin opintoihin. En kuitenkaan antanut sen häiritä, sillä molemmat kirjani olivat erittäin hyödyllisiä: Pelimaailmojen tunteminen helpottaa esiteini-ikäisten kasvatusta; Sydänmaanlakan Oy Minä Ab –malli ansaitsi päästä työhuoneeni seinälle. Siinä se muistuttaa kokonaisuudesta, josta pitää huolta etenkin näin kurjempina aikoina. Ostin kirjan itselleni, jotta voin antaa sen kiertoon myös työpaikallani.

Vaikka luulin olevani varautunut, yllätyin kuitenkin opiskelun tiiviydestä. Sen sijaan etäopiskelua on ollut yllättävän vähän. Jälkikäteen ajateltuna en tainnut hakiessani edes tietää, kuinka usein lähiopiskelua on. Varmasti hyvä niin, sillä olisin voinut jättää silloin hakematta peläten talven automatkoja etenkin iltaisin. Välimatka on osoittanut hyvätkin puolensa: Kotimatkalla ehtii työstää opittua ja pohtia seuraavia siirtoja.

Opinnäytetyöt vaiheessa, ihan hyvässä

Syyskauden päätteeksi kävimme läpi opinnäytetöitä ja kunkin saavuttamia tuloksia tähän asti. Paikalla oli vai muutama muu opiskelija, sillä ryhmä oli jaettu useampaan seminaarikertaan. Ottaen huomioon, ettei koulutus ole vielä edes puolivälissä, kanssasisareni ja -veljeni olivat päässeet jo pitkälle. Tokihan minäkin olin jo saanut aikaan jotain ja melkeinpä sen mitä oli tarkoitus. Kaupan päälle sain myös ähistyä ääneni pois eli muut saivat kuunnella melkoista hönkimistä.

Osa meistä pohti vielä aineistonhankinnan ongelmia. Oma aiheeni on sen verran selkeä ja sen puolesta aika kompakti paketti. Toisaalta voi ajatella, että vähän harvinaisempi aihe voisi olla palkitsevampi. Itse olen kuitenkin sen puolesta tyytyväinen omaan aiheeseeni, sillä sosiaalisen median käyttöä nimenomaan yritysten sisäisessä käytössä ei ole tähänastisten vastausten perusteella kovin yleistä.

Kohti opinnäytetyötä jo useamman vuoden ajan

Eniten minua tänään kosketti toisen opiskelijan tarina siitä, kuinka oman opinnäytetyön tekeminen on alkanut jo vuosia sitten. Mielestäni oli kiinnostavaa ajatella, että kehittämistyö oli jo pitkällä vaiheessa, vaikka itse tutkimus ei olisi kuin alkutekijöissään.

Matkalla kohti opinnäytetyötä ja viisastumista yleensä saattaa huomata pyörineensä tietyn aihepiirin ympärillä jo pidemmän aikaa. Omassa työtilanteessani pohdin myös sitä, olisiko minunkin aika jo erikoistua johonkin vähän kapeampaan alueeseen. Kuka ties, vaikka joskus minäkin vielä erikoistuisin, vaikka aika erikoinen jo olenkin.

Kohderyhmähyväksikäyttöä

Niin minulla kuin parilla muullakin opinnäytetyötään esittelevällä oli kohderyhmä ollut välillä epäselvä. Se on osa aihetta ja saattaa muuttua matkan varrella. Minun työni osalta huolehdin ensin kohderyhmän rajaamisesta, mutta rauhoituin aika pian. Ensimmäisten hahmotelmien jälkeen päätin vain päättää: Mikä auttaisi minua eniten? Ja kas, melko näppärä kohderyhmä oli kasassa.

Nyt iski sisällysluettelokateus!

Olin hieman pettynyt, etten ollut vielä itse tehnyt sisällysluetteloa opinnäytetyölleni. Onhan se minullakin mielessäni, mutta olisihan se jo aika nähdä ruudulla. Tänään juttelimme siitä, kuinka jo alkuvaiheessa kannattaa tehdä sisällysluettelo ja muokata sitä jatkuvasti. ”Sisällysluettelo on kuin rakennuksen piirrustukset”, sanottiin. Ainakin meidän kotona lopullinen rakennus ei vastannut ihan alkuperäisiä piirrustuksia. Hyvänä lisänä sisällysluetteloon oli ehdotus viitteellisestä sivumäärästä. Näin painoarvot selviävät itselleenkin paremmin.

Toinen tehokas kiteyttäjä on otsikon hahmottelu. Mikä on opinnäytetyön työnimi? Kuvaako se työtä riittävällä tarkkuudella? Entä voisiko sen avulla rajata jotain kenties ulos? Kaikkea ei voi eikä kannata sisällyttää otsikkoon, saati sitten työhön.

Kolmantena apuna on kyllä keskustelu niin opiskelukavereiden kuin käytännössä mielestäni ihan kenen tahansa kanssa. Avoimin mielin keneltä tahansa voi saada yllättäen apua omien ajatustensa jäsentämiseen. Kiitos siis erityisesti kaikille luokkakavereilleni ja lähipiirilleni, jotka jaksavat kuunnella samaa tarinaa uudelleen ja uudellen. Joka kerta aiheeseen löytyy joku uusi ulottuvuus. Vad spännande.

Ensi viikolle on sovittu vain pikkujoulujuhla, johon en edes pääse, joten opiskeluni yhteisöllinen osuus päättyi tänä vuonna tähän. 

Kyselyt maailmalla

Taas on opinnäytetyö nytkähtänyt etiäpäin. Lähetin tänään kyselyni ja olen saanut siihen jo jopa vastauksia. Jee! Kyselytyökalussa on melko turhauttava ominaisuus: "Tämä kenttä on pakollinen" -tyyppinen virheilmoitus tulee tolkuttoman pienellä kyseisen kysymyksen kohdalle, siis jonnekin sinne alas. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ainakin kaksi vastausta ei tallentunut. Otin yhteyttä näihin vastaajiin ja toivon heidän tallentavan vastauksensa uudelleen.

Jaa että se mun kyselyni vai? No, voihan sitä kurkkasta, jos halajaa: Kysely sosiaalisesta mediasta Intranetissänne

"Älykäs itsensä johtaminen" by Pentti Sydänmaanlakka on tentitty

Sydänmaanlakka ohjasi minua jälleen askeleen kohti älykästä itsensä johtamista. Jumapliide, miten älykäs itsensä johtaja musta tulikaan!

Oy Minä Ab kuvasi kirjan perusajatuksen osuvasti. Tietoisuus eri "osastoista" ihmisessä ohjasi miettimään omaa monipuolisuuttani (tai sen puutetta) sekä tarkastelemaan kehittymistarpeitani. Niitähän riittää, ja niin pitääkin olla. Kiinnostavaa olikin, että vaikka malli oli hyvin kattava, se ei kuitenkaan ahdistanut tai ohjannut kohti superihmisyyttä. Eiköhän se edelleen ole tärkeintä, että havainnoi jatkuvasti ja tiedostaa omat muhkuransa.

Kopioin tuon kuvan seinälleni muistutukseksi itselleni havainnoinin merkityksestä. Kaikessa rajallisuudessani tarjoan mielettömän määrän oppimispaikkoja itselleni ja jopa muille. Notta olkaa hyvä vain!

Sille joogalle en vielä(kään) lämmennyt.

Kuinka kaksi tenttiä tehdään samana iltana?

Eilen oli tentti, jossa tentin kaksi ainetta yhdellä iskulla. Tämän avulla ansaitsin itselleni vapaaviikon koulusta olettaen että pääsin molemmat tentit läpi. Vibat olivat ihan positiiviset eli jos en päässyt, vika on lukijassa, tenttivastausten lukijassa nimittäin. Seuraavien tenttipäivien aikana pääsen siis oikeisiin töihini nappulajengin joukkueenjohdollisiin tehtäviin.

Muutama muistutus ensi kerralle:

• Kannattaa pitää mahdollisuuksien mukaan pissatauko tenttien välissä, jotta aivot tyhjenevät – ei siitä pissistä, vaan siitä kaiken tiedon oksentamisesta edellisessä tentissä.
• Viisas olisi mennyt edes siihen seuraavan viikon tenttipäivään, eikä heti ensimmäiseen. Heti mulle kaikki nyt? Pois se minusta!
• Ensi kerralla paremmat napit mukaan siltä varalta, että vuoden ensimmäinen kuumepäivä osuu juuri tenttipäivälle.
• Käsi puutuu eli etsi sopivat käsijumppaohjeet verryttelyyn. Ei nykyajan eukko osaa kirjoittaa enää käsin (surullista sinänsä), eikä nykyajan oppilaitos ole vielä valmis vastaamiseen tietomakoneilla.

Esimerkkejä arvoketjuista ja osallistavista käytännöistä

Tänään esiteltiin osallistavia käytäntöjä ja uuden median arvoketjuja, enemmän tai vähemmän kirjaimellisesti. Jokaisen opinnäytetyön saa linkittymään aiheeseen hyvin helposti. Mieleeni jäivät erityisesti kolme esitystä: osallistavat käytännöt Kuorosodassa, shoppailu yhdessä verkossa sekä Twitterin käyttö sponsoroituihin viesteihin.

Oma esitykseni meni aika penkin alle. Olin juonut liikaa teetä, ja poskiani kuumotti. Tästä fyysisestä kuumotuksesta lämpenin henkisestikin ylikerroksille. Ensimmäistä kertaa myös englannin kieli ilmeisesti jännitti minua. Tähän asti olen pitänyt sitä selityksenä mahdolliselle kömpelöydelle. Toisin sanoen menin lukkoon ja unohdin noin 70% sisällöstä. Välillä käy näin. Uhmmm... and...

Toisaalta huomasin, että myös porukka oli vähän nuivana. Moni näpytteli oppimispäiväkirjojaan (osa ehkä omia esityksiään), eikä kukaan hymyillyt. Tough audience. Porukka ei ehkä itsekään syttynyt niin aiheesta, eikä keskustelua ollut tarvis toppuutella. Toinen havainto porukasta oli että kaikilla oli yllättävän hyvä englanti.

Olen opiskeluissani päätynyt useampaan kertaan Porterin arvoketjuun ja ymmärtänyt sen aina melko kehnosti. Juuri sen takia yritin soveltaa kirjaimellisesti sitä mallia sosiaalisen median hyödyntämiseen. Mielestäni onnistuin siinä (sittenkin) ihan kelvollisesti, kiitos asiantuntevien työkaverien avun. Sopisi Rva Olssoninkin vähitellen lopettaa oman osaamisensa vähättely. Kyl Sää ymmärräs yllättävä pal! Sas se!

Yhteis-SWOT ryhmän konsepteista

Tänään kävimme läpi muutaman konseptin osalta menetelmäkuvauksia, visualisointeja, persoonia jne. Pyrin olemaan pää pystyssä kuunnellessani muiden hiaanoja ajatuksia ja välttämään sitä perisyntiä väheksyä omaa työtään ja tähänastista työtään. Luojan lykky, että tukkani oli tötteröllä, jotta pää pysyi pystyssä. Hyvä oppi sekin!

Muut opiskelijat antoivat osansa kollektiiviseen swot-analyysiin. Seinälle läiskittiin post-it -lappuja, joista kertyi illan aikana kokonaiskuva tämän ryhmän konsepteista.

Tosiäijät eivät satuile

Yhtenä menetelmänä kehittämistyöpajassa ehdotettiin Satukortteja (Sagokort). Näitä korttejahan riittää, ja monesti käytän itse vähän vastaavia menetelmiä, kun haen ideoita ja vastauksia vaikka lehtien kuvista. Luovia menetelmiä kannattaa käyttää, armahat, sillä ne ovat todella tehokkaita ja nopeita. Ei niistä tarvitse tehdä koko päivän työpajoja Levin hiihtomajoilla.

Mariana ei opeta meille pelien käyttöä menetelmänä, sillä pelien tekeminen on niin vaikeaa. Totta varmasti, mutta joskus jonain päivänä minä vielä joskus käytän peliä menetelmänä. Suunnittelupelissä mummot kertovat omasta arjesta, ja niitä hyödynnetään verkkopalvelun suunnittelussa.

Kohderyhmäni huhuu?

Useammassa työssä keskustelimme (tai ainakin minä ja sivupersoonani keskustelimme) kohderyhmän merkityksestä. Kohderyhmä ei ollut kaikissa ihan selvä. Kukaan tuskin sitä tahallaan tai pahuuttaan laiminlyö, mutta tokihan se liian helposti jää utuiseksi.  

Toisaalta konseptin tarkentuessa saattaa huomata, että jo esitetty kohderyhmä on väärä. Itselläni kohderyhmä tarkentui skenaarioiden jälkeen. Enhän minä ollut tekemässä oikeastaan mitään käyttäjälle, siis näille tuhansille ja taas tuhansille Intranet-käyttäjälle. Niin, niitähän olisi varmasti yli 50.000. Huh. Sen sijaan kohdennan tutkimukseni Intranet-päätoimittajiin. Tämä oli todella lohdullinen hoksaus.

Raportti ja Pecha Kucha

Viimeiselle kerralle (kahden viikon päästä) pitää testata konseptia ulkopuolisella ja esittää mitä on tehnyt. Konseptin testaamisen prosessista tulee kirjoittaa noin viiden sivun raportti käyttäen annettuja artikkeleita lähteinä. Ei mahdoton tehtävä? Katsotaan mitä saan aikaiseksi määräaikaan mennessä. Se jäi vähän epäselväksi, mutta kuuluu mulla luokkaan ”ennen ansaittua talvilomaa”.

Ja viimeisillä hetkillä saimme vielä toisen tehtävän. Pöh. Kaikille 20 slidea, jotka esitetään 20s per slide. Yhteensä ajaksi tulee siis 6.40s. Konsepti, mitä olen tehnyt, miten se on testattu ja miten siihen on tultu.

Voi Exceliäkin käyttää luovasti

Tämä Marianan kurssi on kaikessa ahdistavuudessaan ollut välillä vähän palkitsevakin (olikohan tarpeeksi varovaisesti sanottu?), kun hetkellisesti olen tuntenut itseni luovaksi.

Mariana välittää diansa Moodleen. Etsi ne sieltä, kun haet kotitehtävän tehtävänantoa.

New media value chains in Frenglish

Framilla oli jälleen franskatar, jonka ranskalaista aksenttia olin näköjään oppinut jo kuuntelemaan. Rasti seinään tai virtuaaliseen oppimispäiväkirjaan.

Saimme tehtävän, joka oli tarkoitus saada jo pari viikkoa sitten. Moodle ei ollut toiminut toivotulla tavalla. Tehtävä tehdään nyt seuraavalle kerralle, jolloin niistä pidetään 5-10min esitykset. Tehtävä: Analyze an example of new media value chains and/or participatory practice linked to the subject of your thesis. Ensin esimerkkien löytäminen tuntui helpolta, mutta jo illan tuntien aikana sisäinen sensuuri blokkasi valtaosan ideoistani.

Virtuaalikauppaa ja virtuaalirahaa

Lämmittelimme etsimällä Freemium-esimerkkejä. Yhteenvetona todettiin, että useimmathan toimivat niin. Ensin saadaan jotain ilmaiseksi, ja rahalla saa esimerkiksi yhteystietoja, lisätilaa, lisätoimintoja, mainosvapauden, tarkempaa tietoa tai analyysejä tms.

V-commerce oli taas minulle uusi termi. Ymmärsin sen virtuaalisten tuotteiden kaupaksi: kaiken maailman hömppäkivaa myydään usein pienellä mutta kuitenkin niin röyhkeällä hinnalla. Virtuaalituotteista oli vaikeampi löytää esimerkkejä: HabboHotel, SecondLife, Farmville. Löysimme lähinnä pelimaailmaan löytyviä esimerkkejä.

Entä ovatko profiilin keräämät arvostuspisteet virtuaalista kauppaa? Tavallaan ei, mutta silloin ovat, jos niiden avulla voi ostaa jotain. Joskus esimerkiksi tietylle tasolle arvostettu tyyppi voi myydä kalliimmalla tai saada laajemman palvelun tms. Jos esimerkiksi kuvaajan valokuvaa on pisteytetty korkealle, sen voi myydä kalliimmalla hinnalla, mutta siinä palveluntarjoaja ei myy tuotetta, eikä toisaalta itse tuotekaan ole virtuaalinen.

Virtuaalirahan perässä tulevat virtuaalivarkaudet. Suomessa on juuri ollut tapaus, jossa virtuaalivarkautta ei luokitettu varkaudeksi. Vaikka pahempiakin rikoksia löytyy, moisen hyväksyminen on huono signaali nuorisolle.

Virtuaalilahjoja virtuaalikavereille virtuaalisynttäreinä

Kaiken maailman virtuaalilahjoista oli puhetta. Haluatko antaa syntymäpäivälahjaksi isommat lihakset, tai vaatteita virtuaalihahmoille, nalleja tai tuoppillisia Facebookissa, brändätyn t-paidan Second Lifessa tai kenties blogien tuunauksen? Virtuaalilahjat toimivat laajimmin treffipalveluissa: Siellähän voi pienen lahjan avulla osoittaa vastaanottajan tärkeyden. Oh, young love.

”Anna lahjaksi hyvä elämä” -tyyppiset hyväntekeväisyyslahjat ärsyttivät minua pitkän aikaa, kunnes sain itse aivan mahtavan lahjan: Mainostoimistomme antoi yhtenä jouluna fleece-peiton, ihan sellaisen tavallisen edullisen. Kortissa luki: ”Yksi Sinulle, yksi afrikkalaiselle lapselle” tms. Nyt aina kun lämmitän itseäni peitolla, tunnen olevani todella hyvä ihminen. Lahjan saamisesta on jo aikaa, joten olen ilahduttanut itseäni tällä kaikella hyvyydelläni jo monta vuotta.

Luottamuksellinen: Hip hops

Lyhyt keskustelu yliopen kanssa avitti taas somasti etiäpäin. (Ope ei muuten ole sukua Koop Arposelle tai ainakaan sukunimi ei ole sama eli turha sitä miettimään.) Sovimme, että saan seuraavaan esityskertaan valmiiksi alustavia tuloksia kyselystäni. Näin lupaus on kirjattu, eikä sen lunastamisesta ole epäilystä. Tiättykän! Vain ne vastaukset puuttuvat, niin ja ne kysymykset.. Tämä seuraava rajapyykki tuntui varsin kohtuulliselta ja ihanan konkreettiselta stepiltä kohti valmista opinnäytetyötä.

Keskustelimme myös rajauksestani. Onko rajaaminen etusivuun liian vähän? Totuuden nimissä niin moni asia vaikuttaa etusivun elementteihin, että tutkin toki taustojakin. Etusivu on kuitenkin kiinnostava rajaus päätoimittajien kannalta, sillä useimmiten juuri heillä on jokin valta siitä, mitä etusivulle "pääsee".

Toinen kysymykseni liittyi luottamuksellisuuteen: Pitääkö opinnäytetyöhön kirjata tutkimukseen osallistuneet yritykset? Ei kuulemma tarvitse. Huh. Tämä helpottaa varmasti sitä, että ihmiset uskaltavat vastata avoimemmin. Mikäli käytän hyvänä esimerkkinä jotain yritystä nimeltä, kysyn siihen erikseen luvan. Ja hirveän suurta menetystä ei tule, vaikka en saisi lupaa ja peittäisin esimerkistä kaiken tunnistettavuuden. Tärkeintä on säilyttää päätoimittajien suuntaan ehdoton luottamuksellisuus, kun kuitenkin puhutaan yritysten Intraneteistä, ei julkisista sivustoista.

Sosiaalisuus Intranetin etusivulla -konseptin workshop lauantaina 29.10.2011

Tein yhdessä kahden päätoimittajan kanssa esimerkin nykyisestä Enston Intranet-etusivusta siten, että jokainen esimerkki oli muutettu sosiaalisesti tuotetuksi. Tavalla tai toisella sosiaalisuus nousi määräävään asemaan jokaisessa elementissä.

Työpajaan osallistui siis kolme Intranetin etusivun sisällöstä vastaavaa henkilöä eri yrityksistä. Toinen päätoimittajavieraista oli ollut Enstolla töissä ja tunsi siten Enston Intranetin. Toiselle päätoimittajalle se oli vieras. Päätin kuitenkin käyttää Enstoa esimerkkinä ja selittää etusivulla olevien elementtien taustat.

Ideoimme ensin tyhjältä pöydältä (tai siis jokainen oman taustamme pohjalta) maailman sosiaalisinta Intranet-etusivua. Emme kiinnittäneet huomiota teknisiin toteutuksiin tai rajoituksiin saati siihen, onko sosiaalisuus itseisarvo. Keskustelimme lyhyesti, että sisäisessä Intranetissä sosiaalisuus voi jopa ollakin itseisarvo, kun yhteiseen järjestelmään pyritään sitouttamaan mahdollisimman laajalti yrityksessä.

Jokainen ihminen on uutisankkuri

Valtaosa osioista pysyi samankaltaisina, mutta niiden tuotantotapa tai päivitysprosessi muuttuivat. Esimerkiksi uutiset voivat pysyä uutisina, vaikka niitä ei tuotettaisi konserniviestinnän toimesta. Tämä olisi todellista hajautettua sisällöntuotantoa. Mutta osaako henkilöstö sanoa ja ennen kaikkea uskaltaako, mikä on julkaistavaa tietoa ja mitä pitäisi kenties vielä pantata. Jos vaikka uskaltaisikin ensivaikeuksien jälkeen, kestäisi varmasti aikansa ennen kuin uutisvirta olisi aidosti kenen tahansa päivitettävissä.

Käänsimme myös nimitysuutiset toisin päin: Sen sijaan että konserniviestintä (tai henkilöstöhallinto) julkaisee hallinnollisesti uusia enstolaisia, voisi nimitysosio olla enemmän kahvipöytämäinen: ”Tällainen heppu meille on tulossa. Tapasin hänet seminaarissa, ja vaikutti oikein osaavalta. Käykää katsomassa hänen esityksensä.”

Monessa yrityksessä (myös yhdessä osallistujien edustamista) uutisia saa kommentoida vapaasti. Pelko asiattomuuksista on yleensä turha, kun kommentoidaan omalla nimellä. Etusivulla toiminto voi näkyä esimerkiksi eniten kommentteja keränneiden uutisten listana. Meitä kiinnosti enemmän listata kavereiden (siis omaan verkostoon kuuluvien) kommentit. Ajattelimme, että on helpompi jatkaa kommentointia, kun tuntee henkilön myös aiheen ulkopuolelta.

Personointi vs. personalisointi

Kahdessa kolmesta yrityksestä etusivua saa personoitua, molemmissa lähinnä pikalinkkien muokkaamiseksi. Toisessa yrityksessä oli myös ideapankki, joka näkyi vain osalle lukijoista. Etusivulla on päätetty etukäteen, mitkä osiot voi personoida. Toiseen ääripäähän ideoimme sivua, joka koostuu työtoveriesi ehdotuksista ja muokkaantuu jokaiselle erikseen.

Enston osalta tutkimme pikalinkkejä. Ne ovat linkkejä järjestelmiin, ja kukin valitseen ne itselleen ensin kerran personoimalla listan. Tarkoitus on, ettei etusivulle tarvitse jättää järjestelmiä, joita ei tarvitse jokapäiväisessä työssään. Muutimme näkökulmaa niin, että jokainen voi suositella omalle verkostolleen nostettavaksi minkä tahansa linkin etusivulle. Käytimme esimerkkinä toimivaksi havaittua MindMap-työkalua, eli linkkiä ulkoiselle verkkosivulle.

Ne perinteiset henkilöstöosiot

Jokainen tunnisti henkilöstöosion alueet myös omalta etusivultaan, mutta jotenkin ne tuntuivat etäisiltä. Ideoimme sitä, kuinka nämä etusivun oikeassa laidassa näkyvät osiot voitaisiin saada lähemmäksi ihmistä ja nimenomaan sosiaalisuuden avulla.

·         Ruokalista: Kanttiinin kokki saa edellisellä viikolla ehdotuksen seuraavan viikon ruokalistasta. Toimintatapa haastaa kokenutta kokkia kokeilemaan uutta ja ehdottajia tutustumaan erilaisiin ruokiin.

·         Työturvallisuus: Eri puolilla havaitut turvallisuuspuutteet ja näiden kommentointi.

·         Työterveys: Perheiden ja lähipiirin perusteella tuotettu tauti-indikaattori. ”Kuinka lähellä vatsatautia olet?”

·         Neuvotteluhuonekartta: Arvostelut ja ”street view” Google mapsin tapaan. Kriteereissä mukana myös lämpötila ja haju.

·         Avoimet työpaikat: Oman työpaikan asettaminen avoimeksi. ”Halutaan vaihtaa työpaikkaa.”

·         Henkilöhaku: Tilanteeseen ja itselleen sopivien työtoverien haku suositusten perusteella: ”Hankala pomo, vaihdetaan parempaan.”

Kuva. Intranetin etusivun muokkaaminen sosiaaliseksi työpajassa 29.10.2011 

Yhteenveto työpajasta

Työpaja toteutettiin vapaa-ajalla viinilasillinen kannustimena ja kannustajana. Edellisistä ideariihistä viisastuneena tiesin, että ruotsalaisen tutkimuksen mukaan parhaat ideat syntyvät 0.49 promillen humalassa. Siemailimme viiniä sen verran varovaisesti, jotta emme vahingossakaan olisi joutuneet yli nollaviiden.

Aikataulupaineista johtuen (tai ehkä olisimme päätyneet tähän muutenkin) pidimme työpajan päivällisen yhteydessä tutussa ravintolassa. Meillä ei siis ollut isoa seinää, fläppitaulua tai (toivomaamme) musiikkia ideoinnin tukena.

Maailman sosiaalisimman Intranetin ideoinnissa sovelsimme menetelminä laukaisukuvia (trigger photos) siten, että haimme ideoita sovituista ympärillä näkyvistä kuvista (esim.  ravintolassa oleva taulu tai patsas). Seuraavana menetelmänä käytimme sanomalehden otsikoita (headline association), jonka pohjalta käytimme (puoliksi huomaamattamme) puheenaiheena-menetelmää (talk of the town). Rauhallisemmassa tilassa olisin jäsentänyt ideoita käyttäen Lootuksen kukkaa (Lotus blossom).

Työpajan päätteeksi yksi osallistujista jäi pohtimaan, uhkaako sosiaalinen media meidän muka viestinnän ammattilaisten työpaikkkoja. Itse en pelästyisi niinkään ajatusta, sillä ainakin oma työni on jo muuttunut enemmän viestinnän konsultoinnin tai linjauksen suuntaan.

Muuttaessamme sisältöä sosiaalisemmaksi tunsimme muuttavamme enemmänkin näkökulmaa kuin koko sisältöä. Ulkoisesti muutos alkuperäiseen, ”epäsosiaaliseen” etusivuun oli verrattain pieni.

Uusi aihe ja persoonat

Edellisen kerran skenaarioita tehdessäni huomasin, että aiheeni on liian kevyellä tasolla. Kysyin itseltäni (okei, okei, muutkin kysyivät) jatkuvasti sitä turhauttavinta kysymystä: "Entä sitten?" Lisäksi testikyselyni perusteella vastaajat kokivat kuitenkin rikkovansa salassapitosääntöjä luovuttaessaan rakenteen ulkopuoliselle. "Pelkän" etusivun uskaltaisi antaa, mutta ei rakennetta. Eli ensimmäinen Olssonin arveluista osui väärään. Siispä lähdin tarkentamaan aihettani.

Ensimmäistä kertaa miehestä oli jotain hyötyä. Kahden tunnin mökötyksen jälkeen (kyllä, opiskeluelämä on rankkaa myös puolisolle) mieheni tuli ja kysyi, kenen mielipidettä olen kysymässä. Hän oli sittenkin kuunnellut puolella korvalla ajatuksiani ja näki aiheeni olevan tutkia millaisen sosiaalisen Intranetin (etusivun) Intranetin päätoimittajat haluavat tai Pääseekö some etusivulle? Tällä mennään! Mä olen taas niin onnellinen!

Persoonat

Siirryin tekemään Marianan antamaa tehtävää persoonista. Muut olivat tehneet persoonia tunnilla, mutta minä olin tuolloin etänä paikalla. Edelleenkään meillä ei ole etäläsnäoloa, mutta lasken sen itse läsnäoloksi, jotta en tunne oloani lintsariksi,kun koulutöitä kuitenkin tein.

Tein neljä persoonaa Intranetin sosiaalisen median käyttäjistä ja esittelin ne miehelleni. Nyt tuntui siltä, että olen jälleen lähempänä lopullista aihettani. On se kyllä jännittävää, kuinka aihe täsmentyy vasta tehtyjen tehtävien myötä ja lopulta on jo paljon pidemmällä, vaikka onkin vasta keksinyt aiheensa. Koko ajan olen kuitenkin jo lukenut ja kirjoittanutkin teoreettista puolta.

Luovan oppimisen menetelmiä Olssonin taloudessa

Tänään olen etäläsnä. Tämänkin sanan opin vasta tällä viikolla, kun joukko viisaita konsultteja kävi meillä töissä kylässä. Opiskelen siis sohvaltani osin samaa juttua kuin mitä armaat opiskelukaverini, osin varmasti ihan omiani - käytännössä siis samoin kuin luokassa.

Kävin kurkkimassa FB-ryhmästämme linkkejä. Ensimmäiset kaksi veivät osoitteeseen: Top 10 celebrity sex scandals. Mitäköhän siellä tunnilla puuhataan? Parin siivousoperaation jälkeen pääsin oletettavasti oikeampaan osoitteeseen. Nyt meidän FB-ryhmässä on jo toinenkin ope. Näköjään se ei olekaan se foorumi, jossa urputetaan opettajien antamista tehtävistä ja haetaan myötätuntoa opiskelukavereilta. Ai niin, kaikkihan me mietimme sanojamme siellä somessa..

Tunnilla esitelty Lego Serious Play -työkalu vei ajatukseni oppimistapaani. Katsoin videon Lego Serious Playstä ja mietin, kuinka voisin itse tukea oppimistani luokkahuoneessa (läsnä tai etänä). Kaipaan välillä (ihan jo kellonajankin vuoksi) perinteistä luento-opetusta, jossa voin keskittyä "vain" kuuntelemiseen. Toisaalta minäkin opin paremmin ne asiat, joissa olen tavalla tai toisella osallistunut. Useimmiten osallistuminen ei kuitenkaan tarkoita minulla aktiivista kommentointia, vaan osallistun myös mielessäni vähän kuin barbileikeissä: "Sit tää sanois näin". Heh.

Eksyin penkomaan omia vastaavia työkaluja muinaisista fasilitointikoulutuksista ja mietin sovelluksia omassa opinnäytetyössäni. Haastattelu tai kysely? Niin maar, mutta saisinko enemmän irti, jos tekisinkin jotain ihan muuta? Olenko vain niin pökkelö, etten osaa vai kenties uskalla? Toinen puoli (se huomattavasti isompi) minusta muistuttaa, ettei perinteinen tapa ole välttämättä huono ja etenkin etten todennäköisesti ole riittävän taitava saati kärsivällinen kokeileviin menetelmiin. Pieni läpsintä poskille ja unohdin moiset ajatukset, hetken olin taas luova kuningatar.

Palasin takaisin ruotuun ja kävin etsimässä Marianan tämän illan kalvoja. Vielä niitä ei ole, joten en herättele ajatuksiani niistä sen enempää. Niin ja voihan olla, että tänään ei ollutkaan kalvoja, vaan jotain ihan muuta..

Lisää tutkimussuunnitelmia

Tutkimussuuunnitelmien esittelyt jatkuivat. Tässä muutama hajatus tämän illan tunneista.

Kun opetusmateriaalista tehdään multimediaa, pitää opettajienkin tuntea eri kielien lainalaisuudet. Jo ensi vuodelle on tehty esitys kokeilla kirjojen korvaamista tabletilla. Materiaalia ei ole, ja siksi on käytetty ruotsinkielisiä kouluja pilottikokeilussa, jotta voidaan käyttää ruotsalaista opetusaineistoa. Opiskelijatoverini tutkii (ja myös toteuttaa) tällaista opetusmateriaalia. Kyllä meidän koulutuksen gimmat ja gundit ovat isoissa asioissa mukana ja käytännössä turvaamassa koulutuksen laatua Suomessa.

Valokuvien manipuloiminen 3D-grafiikan keinoin (CGI Photography) oli myös erittäin kiinnostava aihe, josta hain esimerkkejä. Jos todellisuutta halutaan manipuloida, tehdäänkö sitä kohderyhmittäin? Entä onko myyvää kuvata vaikkapa muotia arkkitehtuurin keinoin? Mielenkiintoista pohdintaa, jonka avulla työtä voidaan tarkentaa.

Tokihan useammassa työssä mainittiin sosiaalinen media. Päällimmäisenä jäi mieleeni reality-sarjan ympärille tehdyt / syntyneet ilmiöt. Millainen aihe leviää parhaiten sosiaalisessa mediassa ja voiko siitä tehdä työkalupakkia? Varmasti moni yritys on tästä aiheesta kiinnostunut, jos tällaisia yleisiä työkaluja löytyy.

Asiakaslehtiin verkossa liittyvässä aiheessa mietin itse myös, mitä lehden suunnittelussa pitää suunnitella, mikäli siitä tehdään näköislehti. En usko näköislehtien toimivan ihan noin vain, että vanhan lehden paino-pdf:stä tehdään verkkoversio.

Opinnäytetyöstä yleensä

Monessa esityksessä oli kierretty vaitiolovelvollisuuden ongelma tekemällä tutkimus muusta kuin omasta yrityksestä. Vaikka meidänkin yritys on (ja voi olla) verrattain avoin ja luulen ymmärtäväni, mitä voin kertoa ulkoisesti, pääsen toki helpommalla, kun en pureudu niin syvälle vain meidän intraan. Samalla myös muut intrastaan perustietoja luovuttavat yritykset voivat olla luottavaisin mielin, sillä niitä ei voi myöhemmin tunnistaa.

Eräs opiskelijoista oli muuten merkinnyt aikatauluihinsa työtunnit ja pelästyin taas, kun näin tuon 30op laskettuna tunneiksi: 750 tuntiahan on sata päivää! Miten juuri nyt tuntuukin, että se on käytännössä sata yötä..

Konsepteista skenaarioihin

Tänään oli nuorimman lapseni 6v-synttärit, ja missä äiti on? Koulussa.. Jo tässä vaiheessa alan olla järkytyksestä soikea, että lähitunteja on näin paljon. Mitäköhän olin luullut? No että niitä olisi vähemmän!

Marianan tunneilla tunneskaala on kohdallani erittäin laaja. Toisaalta olen iloinen hänen tavastaan käsitellä asioita luovasti. Tähän asti on vaikuttanut siltä, että hän ymmärtää kontekstin mistä puhuu, mikä onkin kelpo taito opettajassa. Toinen puoli minusta harmittelee, etten itse osaa olla yhtä luova. Tunnen itseni vallan pöntöksi tähän aikaan illasta (jos kohta muutenkin), ja saan välillä tsempata etten olisi ihan kuutamolla. Siinä vaiheessa kun alkaa tuntua siltä, katson ympärilleni ja nostan päätäni pystyyn: "Minä ymmärrän tämän omalla tavallani!"

Tavoite ei ole konsepti!

Jatkoimme konseptien käsittelyä ja tuntui siltä, että moni meistä hoksasi tänään jotain, joka oli edelliskerralla suhissut ohi. Näin ainakin omalla kohdallani. Ihmettelin ensin, miksi kurssilla puhutaan vain toimintatutkimuksesta, sillä voihan sitä olla toisenlaistakin tutkimusta. Tänään kuulin, että tämän kurssin aikana pitää saada aikaiseksi jotain toimintatutkimusta. Ahaa! Sen vuoksi keskitymme siihen. Tokihan kannatti alkaa miettiä omaa tutkimustaan siltä kannalta, että tämän kurssin tekeleen voi yhdistää opinnäytetyöhön.

Lähtökohtani konseptijutsuihin oli, että luulin ymmärtäväni käsitteen. Blogiteksti "Kaikki alkaa konseptoinnista" vaikutti lohdulliselta. Pohdin sen kautta, mitä konseptointi itselleni tarkoittaa, kunnes opettaja pudotti minut maanpinnalle kysymällä, onko konseptini tehdä yhtenäinen Intra-rakenne. Nyökkäsin vastaukseksi, jotta sain Argentiinan lahjan luovuudelle siirtymään seuraavaan kohteeseensa. Jäin kuitenkin miettimään, että näinköhän se oli se konseptini. Jos minun nyt pitäisi myydä ideani, niin mitä sanoisin. Jälleen kerran aiheeni törmäsi kysymyksiin "Entä sitten? Mitä uutta tuon aiheeseen?" En selvästi ole ihan loppuun asti viilannut tutkimuskysymystäni, mutta toisaalta uskon tämän kuuluvan tutkimusprosessiin. Välillä kierretään kauempaa, kunnes juju löytyy.

Esimerkkinä videoskenaariosta katsoimme jälleen Applen Knowledge Navigatorin. Se oli meille tuttu jo pääsykokeiden ajalta. Kiinnostavaa siinä on mielestäni työn ja vapaa-ajan yhdistäminen ja tämän esittäminen luontevasti.

Skenaariot ovat tarinoita. Ne toimivat keskustelun avaajina ja kommentoinnin tukena. Tarinan avulla voi kertoa, missä vaiheessa prosessia on ja motivoida tekemiseen. Mietin, kuinka skenaarion avulla voisin saada apua konseptini myymiseen (jos siis peruskonseptini olisi selvä). Ajattelin kokeilla skenaarion avulla, selkiytyykö aiheeni. Olin avoimin mielin, kunnes..

Skenaario täydellisestä lukkiutumisesta

Hahmottelin tarinaani (tai itse asiassa useampaakin) kuvien avulla. Koska en edelleenkään osaa piirtää, päätin käyttää valokuvia. Etsin erilaisia kuvia tukemaan tarinaani. Tunnin aikana jäsentelin tarinaa lapsen ajatusmaailman kautta oman lapseni syntymäpäivän kunniaksi. Ajattelin, että jos vaikka en olekaan kotona juhlimassa, olen sentään kunnon äiti ja pakotan ajatukseni lapseeni. No eihän siitä tullut lasta eikä sitä toistakaan, ja nökötin jumittuneena puolikkaisiin ajatuksiini.

Sen omalla mittapuullani kuningasidean sain vasta kotimatkalla. Tutkin aihettani uuden työntekijän silmin. Moni meistä on kuullut ensimmäisenä työpäivänään sanat "tutustu tuohon meidän Intraan", kun kiireinen työkaveri yrittää päästä perehdyttämisen pälkähästä. Skenaariossani pohdin, kuinka uusi työntekijä näkee vieraan yrityksen Intranetin sisältörakenteen. Onko se samanlainen kuin edellisessä? Voisiko edellisen perusteella päätellä, kuinka sisältö on jäsennetty toisenlaisessa ympäristössä? Ihan hyvä idea skenaariosta!

Kriittinen artefakti? Mikäköhän se olisi suomeksi?
Vaihtoehtona skenaarion hahmottelulle oli kriittisen artefaktin (critical artefacts) luominen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi provosoivaa ja ideaa kuvastavaa esinettä. Kiinnostavaa! Ryhmämme innostui uudenlaisesta aikakausilehdestä, johon oli leikkaa, liimaa -menetelmällä kerätty henkilöä kiinnostavat artikkelit. Tästä riitti keskustelua.

Mariana Salgadan diat: Concept Design Second Class

Viisi syytä tehdä skenaario

1. Skenaarioiden avulla voi kuvata ideaa käyttäjän näkökulmasta.
2. Ne voivat esittää vaihtoehtoisia ratkaisuja.
3. Skenaarioita voi kirjoittaa myös eri tarkoitusperillä.
4. Tai näkökulmista.
5. Lisäksi ne kohdentavat keskustelua olennaiseen.

Tutkimussuunnitelmien esittelyä

Olin pyytänyt oman tutkimussuunnitelmani esittelyä tälle ensimmäiselle kerralle, sillä minulla oli muutama tärkeä kysymys avoinna, joihin toivoin opiskelukavereilta vinkkiä. Samoin halusin saada tutkimussuunnitelman eteenpäin nopeammin ja saada esittelyn pois alta. Oma esittely oli viimeinen, joten alla muutamia ajatuksia, jotka heräsivät toisten esittelyjen aikana.

Ympäristöpalkinnon tunnettuus

Ensimmäisessä esittelyssä ympäristöpalkinnon tunnettuuden kasvattamisessa ohjaaja puhui "perimmäisestä fokuksesta". Tässä tapauksessa se voisi olla, että seuraavan vuoden palkinnon käytäntöjä saadaan systemaattisemmaksi. Toinen suunta olisi ympäristötietoisuuden ja –aktiivisuuden lisääminen.

Entä laajempi sovellettavuus? Jos tavoitteena on saada toimintakäytäntöjä ja aktivoida kaupunkilaisia, kokemuksista voi epäilemättä olla etua muissakin hankkeissa.

Eräällä opiskelijalla oli erinomainen idea tuoda esille vaikka karttapalvelun kautta ehdotusten sijainti: Tulevatko parhaat ideat (peukuttaen, tietysti) Ullanlinnasta vai Kontulasta?

Verkkouutisten kehittäminen

Seuraava opiskelija käänsi näkökulman alkuperäisestä aiheesta eli kohderyhmästä tekijöihin. Hän suunnitteli ensin kehittävänsä verkkouutisten sisältöä 25-44 –vuotiaiden lukijoiden tarpeet huomioiden, mutta vaihtoi näkökulman samanikäisiin toimittajiin. Hyvä! Uutisten verkkokirjoittamisesta ei juuri ole kirjoitettu, mutta verkkokirjoittamisesta on kirjoitettu paljon. Mitä tässä on muuttunut? Varmaankin esimerkiksi otsikolla on entistä enemmän merkitystä, kun mobiilissa ei juuri muuta näy. Vastaavia muutoksia varmasti riittää muutenkin, ja tulosten avulla voi helposti kehittää uutisten laatua niin kohdeyrityksessä kuin muuallakin.

Kuulin opiskelijan vastaavan melko useasti ”Se on hyvä idea, mutta..”.  Muistutin taas itseäni siitä, että en aja yhtäkään ideaa alas käyttämällä mutta-sanaa. ”Hyvä idea, ja vielä kun...” tms. vie paremmin aihetta eteenpäin. Tällaisia harjoituksia olemme tehneet muutamilla kursseilla, ja ne ovat ainakin omalta osaltani vähentäneet mutta-sanan käyttöä edellisen lauseen kumoajana.

Sähköinen lehdistötilaisuus

Eräs kiinnostava aihe on Deskin kehittelemä sähköinen lehdistötilaisuus. Mitä ratkaisuja siirtyminen sähköiseen ympäristöön voi tuoda lehdistöviestinnän ongelmiin? Tunnilla verrattiin perinteistä lehdistötilaisuutta kasvottomaan verkkoversioon. Mietin itse, että eihän sähköisen aineiston tarvitse suinkaan olla aina kasvotonta. Olen itse osallistunut verkko-opetukseen pelkästään etänä, enkä lainkaan kokenut sitä persoonattomaksi tai millään tavalla etäisemmäksi.

Verkko-oppiminen ja motivaatio

Oma opponenttini esittelee verkkokoulutuksen hankettaan. Ideana on löytää motivoivan sähköisen oppimisympäristön elementit ja löytää käyttäjille sopivia keinoja oppimiseen. Erilaisia käyttäjärooleja löytyy varmasti useita, ja heitä pitää motivoida eri keinoin. Aihe tarkentuu vielä varmasti, sillä nykyisellään se sisältää hyvin paljon teoriaa verkkopedagogiikasta motivaatiopsykologiaan. Laaja aihe antaa mahdollisuuksia hyödyntää parhaita käytäntöjä vastaavista ratkaisuista tai ihan toiseltakin alalta.

Mää ja yhtäläisyydet Intranetin rakenteissa

Viimeisenä esittelin oman tutkimussuunnitelmani. Aiheeni herätti keskustelua, mutta myös paljon kysymyksiä itselleni. Joku sanoi, ettei parhaassa Intranetissa ole rakennetta ollenkaan, vaan se on Googlen kaltainen hakusivu. Ehkä jossain yhteisössä, mutta ei todellakaan meillä. Meillä pitää voida selailla myös rakenteen kautta. Haun merkitystähän ei toki voi väheksyä.

Kotimatkalla  mietin, olenko viemässä tutkimustani nyt oikeaan suuntaan. Tässähän ei tutkita sosiaalista mediaa, eikä ytimessä ole Intranet 2.0, vaan ihan perinteinen Intranet-tuutin rakenne. Musta tuli kertaheitolla kalkkis! Kaikki kommentit olivat erinomaisia ja muistuttivat minua siitä, että minun pitää vielä tarkentaa lopputulemaa. Mitä uutta olen kehittämässä? Tai onko lopputulemalla merkitystä?

Oma tutkimussuunnitelmani (kuten sen palautin 6.10.)

Rahaa

Steve Jobs kuoli edellisyönä. Keskustelimme siitä, kuinka Twitter meni tukkoon kävijöistä ja Facebook täyttyi muistoryhmistä. Itse en ollut asiasta niin kiinnostunut. Aamulla kun luin uutisen, huomioin kylmän tavan ennakoida perustajan kuoleman avulla muutoksia pörssikurssissa. Ohitin ne yhtä kylmästi, enkä muista enää ennakoitiinko kurssien nousevan vai laskevan. Näin kuitenkin tilaisuuteni oppia paljon uutta merkkihenkilöstä. En ollut ajatellut Jobsin perustaneen Applen niin nuorena (21v). Kulttuurierot huomioiden moinen kolppi on todella nuori.

Revenue with UCC User Created Content

·         Voluntary donations

·         Charging viewers for services

·         Pay-per-item model

·         Subscription model

·         Advertising-based models

·         Licensing of content and technology to 3^rd parties

Puhuimme tienaamisesta sosiaalisen median avulla. Wikipedian kaltaisia voittoa tavoittelemattomia sosiaalisen median tuotteita on melko vähän, vaikka käyttäjälle ilmaisuus on usein merkittävä elementti sosiaalisessa mediassa.

Jos haetaan vapaaehtoisia lahjoituksia, onko kyse liiketoiminnasta? Käsittääkseni melko usein on, jos vaikka pohtii avoimen lähdekoodin ohjelmia. Jos vaikka maksaisin Vertti Nörtille puoli euroa, mahtaakohan tuo maksaa siitä veroa? 

Watch out CC

CC Creative Commons on voittoa tuottamaton organisaatio ja onnekseni monelle melko tuntematon käsite. Olin itse tutustunut siihen, mutta pitänyt eri lisenssivaihtoehtoja erittäin hankalina ymmärtää. Entä kuinka ”isolla” viittaus lähteeseen pitää tehdä? Nykyään moni ilmoittaa siitä esimerkiksi kuvan jakopalvelun yhteydessä tyyliin ”Käytin kuvaasi täällä”. Herrejesta, taas pitää esittäytyä omalla nassullaan tuntemattomille.

Kiinnostuin myös suomalaisella cc-sivustolla esitetystä näkökulmasta: ” Kun kopiot alla oleva koodin osaksi verkkosivujasi, sivujesi käyttäjät ja hakukoneet tunnistavat käyttämäsi lisenssin vaivatta.” No näinhän se tietysti on, että Google, tuo jokaisen paras ystävä osaa hyödyntää lisenssiehtoja, ja niitähän itsekin käytän päivittäin. Gracias, Gogl!

Linkkejä

Kävin tutustumassa joihinkin minulle uusiin sosiaalisen median palveluihin:

www.bebo.com (Blog early, blog often) Kirjauduin ja erosin. En tarvitse

www.gaiaonline.com Tutustuin, en kiinnostunut

www.imeem.com online-musiikkia jo vuonna 2003

http://www.revver.com/ jakaa tulojaan myös videoiden tekijöille. Jokaisen videon perässä on klikattava mainos. Jos käyttäjä klikkaa, videon tekijä saa 50% mainostajan maksusta.

http://www.reviewme.com/ mainostajat palkkaavat bloggaajia arvioimaan tuotteitaan. Maksettava summa (20-200$ per arvio) vaikutti erittäin suurelta.

http://www.squidoo.com/ oman aiheen nettisivun perustamiseen. Google-mainosten tuotoista 50% menee sisällöntuottajalle, 45% Squidoolle ja 5% hyväntekeväisyyteen. Tätä aion kokeilla ja kommentoida sitten, jahka olen perehtynyt hieman asiaan.

http://www.hubpages.com/ toimii samoin artikkelien osalta. Sinnehän voisi kirjoittaa artikkelin vaikkapa omasta tutkimustyöstään.. Saas nähdä tulenko tekemään sitä.

http://www.ohmynews.com/ maksaa uutisista korkeintaan 17$, vaikka useimmiten he eivät maksa kuin kaikkein suosituimmille.

http://www.istockphoto.com/ antaa 20-40% tuotostaan kuvaajalle. Heidän kuvansa ovat useimmiten sen verran laadukkaita, etten ehkä ilkeäisi astua ammattilaisten reviirille, mutta vastaavia on kasapäin.

Sosiaalista mediaa etäisesti

Osallistuin tunnille omalta kotisoffaltani. Olisin odottanut, että etenkiin tällaiseen media-alan koulutukseen voisi osallistua enemmän etäopinnoin. Tänäänkin olisin voinut osallistua, mutta en päässyt paikalle, koska jouduin olemaan lapsenvahtina. Meidän taloudessa se tarkoittaa tarvittaessa vain valittujen käskyjen karjumista sopivassa välissä. Koska olen nainen, pystyn hyvin opiskelemaan siinä sivussa.

Tänään tunnilla oli aiheena erilaiset sosiaalisen median työkalut, ja niitähän riittää. Tutkailin wiki-tekstin historiasivua. Sivu oli päivittynyt yllättävän harvoin, sillä näitähän syntyy koko ajan, semminkin kun listalle pääsivät myös vain yhdessä maassa käytetyt sovellukset. Tässä muutama itselleni uusi palvelu ja niistä heränneitä ajatuksia.

Blauk.com
Täällä voisin kertoa ohikulkijalle, kuinka tämä kirkasti päiväni koiranpennun katseellaan. Etsin merkintöjä Porvoosta: Eipä löytynyt. Ihmettelin myös, miten löytäisin täältä minua koskevat kommentit? Porvoossakin on jo liikaa yhtä häikäiseviä persoonia, New Yorkista puhumattakaan. Miten Blauk voi toimia ilman karttasovellusta? Paikan lisäksi myös aika on olennainen. Jos joku onkin herättänyt ajatuksia samassa kadunkulmassa, oliko hän siinä samaan aikaa kuin minä? Ja olivatko aikamme synkassa? Blauk edellyttää kello-checkiä tuntemattomien kanssa.

Konseptisuunnittelua ja ideointia marianalaisittain

Tutustuimme Mariana Salgadaan, joka näköjään osaa aika hienosti yhdistää luovan suunnittelun järjestelmälliseen konseptointiin. Mariana on argentiinalainen, mutta puhuu hyvin suomea.

Konsepti on kirjallisen työn luonnos, puhtaaksikirjoittamaton työ. Konseptikuvitus on kuvallinen suunnitelma tai luonnos. Wikipedia ei tunne sanaa konseptisuunnittelu (edes englanniksi concept design). Omituista! 

Konsepti on kaiken perustana oleva idea, jota kehitetään edelleen. Mietin konseptin myymistä. Päätöshän tehdään usein “pelkän” konseptin pohjalta. Siksi idean pitää olla jo melko valmis ja testattu.

Minkä tahansa lopputuotteen suunnittelussa avoin ja toistuva ideoiden jakaminen on ehdottoman tärkeää. Huomasin, että ryhmässämme vallitsee positiivinen tunnelma, ja voimme keskustella avoimesti toistemme kanssa. Itseäni harmittaa vain, että en todellakaan ole parhaimmillani ideoinnin kannalta iltaisin, jolloin tuntimme ovat.

Aivoriihen yleissäännöt:

• Älä hyväksy kritiikkiä
• Visualisoi
• Ideana saada villejä ideoita
• Paras keino saada hyvä idea on saada ensin monta ideaa

Yritimme saada villejä ideoita omaan opinnäytetyön aiheeseen liittyen. Kello on kuusi, ja kaikilla on takanaan pitkä työpäivä. Kasa valkoisia papereita ja tusseja ei siinä vaiheessa riitä ideoimiseen. Minä olisin tarvinnut viinilasillisen. Ideoin oman aiheeni pohjalta Mister Masterin, joka roikottelee kädessään Intran rakennetta. Onko hänellä niitä yksi vai kenties useampia, sen ajattelin työssäni selvittää.

Ideoinnin sijaan ehkä ennemminkin jäsentelin aihettani. Maa- ja kieliaspekteja minun täytyy vielä punnita. Tulevatko ne sisältymään työhöni vai eivät? Jos tulevat, niin miten?

Aloin miettiä myös porkkanoita tutkimukseen osallistumiselle, kunnes toppuuttelin itseäni: Nyt oli tarkoitus ideoida vain aihetta. Hyi minua! Viimeinen kuvani kuvasti sitä, onko tämä mahdollinen yksi tai useampi yleisrakenne sitten hyvä vai ei. Jos osaisin piirtää peukun ylös ja alas, olisin tehnyt sen. Jotain osviittaa se voi antaa tietysti siitä, että useimmin käytetty voi olla ihan hyvä. Toisaalta muistetaan myös, että eivät ne natsitkaan oikeassa olleet, vaikka heitä oli monta.

Kuvasta voitte varmasti päätellä, kuinka paljon ihmistä voi nyppiä oma taiteellinen lahjattomuus. Olisipa kivaa osata piirtää..

Katso myös:

MOOC Massive Open Online Course

Service design tools

Marianan slidet konseptisuunnittelusta

Tutkimisen ensi askeleet

Tänään muut tarkastelivat tutkimusmenetelmiä ja keskustelivat lähinnä erilaisista haastatteluista. Itse osallistuin tunnille kotoolta käsin, sillä sain äkillisen lastenhoitopestin. Haastattelut ovat minulle tuttua asiaa lähinnä taustastani kehittävän työntutkimuksen hankkeesta, jossa minä nuorena flikkana haastattelin kaikki ryhmän jäsenet. Tuolloin ymmärsin, että asiasta on hyvä tietää jonkin verran ennen kuin syntää suin päin haastattelemaan kysymyslistansa kanssa.

Mieleeni tuli myös, kuinka työlästä haastattelujen purkaminen, siis litterointi oli. Sain tehdä sen myöhemmin myös muutamalle tutkimustyötä tehneelle ystävälleni. Olipa taas hyödyllistä osata kymmensormijärjestelmä..

Toinen tunnin teemoista oli eettisyys. Omassa työssäni eettisyys on tärkeässä asemassa, sillä liikumme luottamuksellisuuden rajamailla, onhan kyse sisäisistä Intranetin rakenteista, joita haluan tutkia. Toisaalta luotan siihen, että työntekijät, jotka valtaosin ovat viestinnän ihmisiä, tietävät itse, onko heillä lupa jakaa päätason rakennetta talon ulkopuolelle. Niin ja niitähän ei julkaista millään tasolla eli käytännössä ne tulevat vain minun tietooni.

Jee!! Opinnäytetyön aihe on pulkassa!

Tänään tunnilla keksin opinnäytetyöni aiheen. Päätin vertailla Intranet-sivustojen rakenteiden yhtäläisyyksiä kakkostasolle asti. Ihan sama mitä muut ovat mieltä, mutta mun mielestä aihe on erittäin hyvä ellei täydellinen! Onhan näitä "tavanomaisia Intra-rakenteita" tehty, mutta ne ovat useimmitten tavalla tai toisella kaupallisia. Iihanaa!

Opinnäytetöiden esittelyt jatkuvat

Opin tänään uuden sanan: Parastaminen! En nyt muista, olinko kuullut sitä ennen tai kuulinko edes oikein, mutta hieno on sana! Oman opinnäytetyöni tiimoilta voisin saada tuomion rikosnimikkeellä: Törkeä parastaminen. Ihmisellä täytyy olla tavoitteita.

Projektityöesittelyt jatkuvat

Jatkoimme projektitöiden esittelyjen parissa. Mieleeni jäi mm. tutkimus, miten tv-ohjelmista ja henkilöstä saadaan ilmiöitä? Vertauksena käytettiin Matkaoppaat-sarjan tiimoilta syntynyttä Veikkoa vituttaa –faniryhmää, joka keräsi kolmessa päivässä 60.000 fania. Mihin pystyy vaikuttamaan ja mikä sen hyöty on?

Entä kuka tuntee Helsingin kaupungin ympäristöpalkinnon? Kohta entistä useampi, kun koulukaverini tutkii tunnettuuden lisäämistä esim. sosiaalisen median, multimedian, pelien tai videoiden avulla. Tänä vuonna kilpailun teemana on muuten ruoka.

Haastattelun huolellinen suunnittelu

Aloimme käydä läpi myös tutkimusmenetelmiä ja esimerkiksi haastattelua. Tärkeää tietenkin on haastateltavien valinta. Ovatko he oikeita valintoja? Entä voiko näillä kysymyksillä vastata asetettuihin tutkimuskysymyksiin? Haastattelujen avulla voidaan käsitellä ja kehittää myös osa-alueilla, joihin ei välttämättä ole olemassa teoreettista kehystä ja soveltuvaa aiempaa kirjallisuutta.

Oma HOPS

Kävin Arposen juttusilla opinnäytetyöhöni liittyen. Tapaamiseen mennessäni ykkösaihevaihtoehtoni oli ylätasolla kutakuinkin Lokaali käytettävyys globaalissa Intranetissä. Juttelin kuitenkin myös muista Intranetiin liittyvistä yläotsikoista. Entäpä Sosiaaliset elementit Intranetiin sitouttajina? Plää. Tarvitsen tarkkaa rajausta työlleni, jotta pysyn ruodussa. Olen vähän sellainen gimma, että muuten ajatukseni hortoilevat ympäriinsä.

Kerroin myös saman päivän aikana saamastani ideasta, joka kulki otsikolla Intranet-päivityksen päätöksentekoprosessi. Harkitsin tällaista aihetta, sillä itse go/nogo-päätös tuntuu menevän sen verran pitkälle, että mahdollinen Intra-projekti yrityksessämme olisi aikataulullisesti hankalampi aihe.

Ope kiinnostui päätöksenprosessista aiheena, mutta toppuutteli, että siihen saattaa sisältyä herkkiä asioita, joita emme ehkä halua julkaista. Niin joo, tätäkään en tullut edes ajatelleeksi. Toisaalta en usko, että meidän päätöksentekoprosessissa on mitään sen kummallisempaa kuin muissa kansainvälisissä firmoissa. Kiinnostuin jälleen enemmän argumentoinnista Intra-projektin taustalla, mutta leviäisikö tämäkin käsiini?

Kohta pitää vain päättää..

Portfolio ja projektitöiden esittelyä

Tämän illan koulutukseen oli ensin melkein mahdotonta päästä, mutta osoitin organisointikykyni ja raahauduin paikalle. Odotukset olivat suuret, sillä ohjelmassa oli portfolion esittelyn lisäksi projektitöiden lyhyet aihe-esittelyt.

Oppimiseni päiväkirjassa

Portfolio tarkoittaa meillä oppimispäiväkirjaa. Viime vuonna oli harkittu myös ammatillista portfoliota, mutta siitä luovuttiin koulutuksen yhteydessä. Varmasti työelämässä kannattaisikin kerätä jonkinlaista portfoliota omasta osaamisestaan, eikä vain pohtia ansioluettelon päivittämistä työnhaun yhteydessä. Ensimmäinen palautuspäivä on 31.12.2011, kevään 30.4.2012. Viimeisissä jaksoissa arvioidaan teemoja ja oppimista myös koko lukukauden tai –vuoden osalta.

Koska edellisiin merkintöihin saattaa olla syytä palata myöhemmin, aloin miettiä portfolion kirjoittamista blogina. Siellähän sitä saisi helposti kommentoitua vanhoja merkintöjä. Kaikki muutkin vaatimukset tuntuivat täyttyvän.

Projektiesittelyt

Osa opiskelijoista esitteli oman opinnäytetyönsä aihetta. Tämä tuli kovin äkkiä, ja nauroin tuhahdin mielessäni heille, jotka nauroivat paineilleni keksiä opinnäytetyön aihetta ennen kuin koulutus edes alkoi. Liki kaikilla muilla tuntui olevan selvät sävelet. No, ei onneksi ihan..

Minua kiinnosti eniten aihe Vantaan kehityskeskustelujen laadullisesta kehittämisestä viestinnän keinoin. Tunnilla mainittiin yhtenä keinona tehokkaampaan osallistamiseen ryhmäkeskustelujen käyttäminen yhteisissä osioissa. Monessa yrityksessä tehdään näin. Jaa, enpä ole tullut ajateelleeksikaan, että kehityskeskusteluja voisi käydä yhdessä. Toisaalta minulle se on aina ollut kovin henkilökohtainen tilanne, enkä ehkä yhteisistäkään tavoitteista keskustelisi yhtä aktiivisesti, jos isossa porukassa olisi mahdollisuus vetäytyä. Tai sitten keskustelisin. Kuka minusta tietää!