Oy Minä Ab kuvasi kirjan perusajatuksen osuvasti. Tietoisuus eri "osastoista" ihmisessä ohjasi miettimään omaa monipuolisuuttani (tai sen puutetta) sekä tarkastelemaan kehittymistarpeitani. Niitähän riittää, ja niin pitääkin olla. Kiinnostavaa olikin, että vaikka malli oli hyvin kattava, se ei kuitenkaan ahdistanut tai ohjannut kohti superihmisyyttä. Eiköhän se edelleen ole tärkeintä, että havainnoi jatkuvasti ja tiedostaa omat muhkuransa.
Kopioin tuon kuvan seinälleni muistutukseksi itselleni havainnoinin merkityksestä. Kaikessa rajallisuudessani tarjoan mielettömän määrän oppimispaikkoja itselleni ja jopa muille. Notta olkaa hyvä vain!
Sille joogalle en vielä(kään) lämmennyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti