Syyskauden päätteeksi kävimme läpi opinnäytetöitä ja kunkin saavuttamia tuloksia tähän asti. Paikalla oli vai muutama muu opiskelija, sillä ryhmä oli jaettu useampaan seminaarikertaan. Ottaen huomioon, ettei koulutus ole vielä edes puolivälissä, kanssasisareni ja -veljeni olivat päässeet jo pitkälle. Tokihan minäkin olin jo saanut aikaan jotain ja melkeinpä sen mitä oli tarkoitus. Kaupan päälle sain myös ähistyä ääneni pois eli muut saivat kuunnella melkoista hönkimistä.
Osa meistä pohti vielä aineistonhankinnan ongelmia. Oma aiheeni on sen verran selkeä ja sen puolesta aika kompakti paketti. Toisaalta voi ajatella, että vähän harvinaisempi aihe voisi olla palkitsevampi. Itse olen kuitenkin sen puolesta tyytyväinen omaan aiheeseeni, sillä sosiaalisen median käyttöä nimenomaan yritysten sisäisessä käytössä ei ole tähänastisten vastausten perusteella kovin yleistä.
Kohti opinnäytetyötä jo useamman vuoden ajan
Eniten minua tänään kosketti toisen opiskelijan tarina siitä, kuinka oman opinnäytetyön tekeminen on alkanut jo vuosia sitten. Mielestäni oli kiinnostavaa ajatella, että kehittämistyö oli jo pitkällä vaiheessa, vaikka itse tutkimus ei olisi kuin alkutekijöissään.
Matkalla kohti opinnäytetyötä ja viisastumista yleensä saattaa huomata pyörineensä tietyn aihepiirin ympärillä jo pidemmän aikaa. Omassa työtilanteessani pohdin myös sitä, olisiko minunkin aika jo erikoistua johonkin vähän kapeampaan alueeseen. Kuka ties, vaikka joskus minäkin vielä erikoistuisin, vaikka aika erikoinen jo olenkin.
Kohderyhmähyväksikäyttöä
Niin minulla kuin parilla muullakin opinnäytetyötään esittelevällä oli kohderyhmä ollut välillä epäselvä. Se on osa aihetta ja saattaa muuttua matkan varrella. Minun työni osalta huolehdin ensin kohderyhmän rajaamisesta, mutta rauhoituin aika pian. Ensimmäisten hahmotelmien jälkeen päätin vain päättää: Mikä auttaisi minua eniten? Ja kas, melko näppärä kohderyhmä oli kasassa.
Nyt iski sisällysluettelokateus!
Olin hieman pettynyt, etten ollut vielä itse tehnyt sisällysluetteloa opinnäytetyölleni. Onhan se minullakin mielessäni, mutta olisihan se jo aika nähdä ruudulla. Tänään juttelimme siitä, kuinka jo alkuvaiheessa kannattaa tehdä sisällysluettelo ja muokata sitä jatkuvasti. ”Sisällysluettelo on kuin rakennuksen piirrustukset”, sanottiin. Ainakin meidän kotona lopullinen rakennus ei vastannut ihan alkuperäisiä piirrustuksia. Hyvänä lisänä sisällysluetteloon oli ehdotus viitteellisestä sivumäärästä. Näin painoarvot selviävät itselleenkin paremmin.
Toinen tehokas kiteyttäjä on otsikon hahmottelu. Mikä on opinnäytetyön työnimi? Kuvaako se työtä riittävällä tarkkuudella? Entä voisiko sen avulla rajata jotain kenties ulos? Kaikkea ei voi eikä kannata sisällyttää otsikkoon, saati sitten työhön.
Kolmantena apuna on kyllä keskustelu niin opiskelukavereiden kuin käytännössä mielestäni ihan kenen tahansa kanssa. Avoimin mielin keneltä tahansa voi saada yllättäen apua omien ajatustensa jäsentämiseen. Kiitos siis erityisesti kaikille luokkakavereilleni ja lähipiirilleni, jotka jaksavat kuunnella samaa tarinaa uudelleen ja uudellen. Joka kerta aiheeseen löytyy joku uusi ulottuvuus. Vad spännande.
Ensi viikolle on sovittu vain pikkujoulujuhla, johon en edes pääse, joten opiskeluni yhteisöllinen osuus päättyi tänä vuonna tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti