Sosiaalisuus Intranetin etusivulla -konseptin workshop lauantaina 29.10.2011

Tein yhdessä kahden päätoimittajan kanssa esimerkin nykyisestä Enston Intranet-etusivusta siten, että jokainen esimerkki oli muutettu sosiaalisesti tuotetuksi. Tavalla tai toisella sosiaalisuus nousi määräävään asemaan jokaisessa elementissä.

Työpajaan osallistui siis kolme Intranetin etusivun sisällöstä vastaavaa henkilöä eri yrityksistä. Toinen päätoimittajavieraista oli ollut Enstolla töissä ja tunsi siten Enston Intranetin. Toiselle päätoimittajalle se oli vieras. Päätin kuitenkin käyttää Enstoa esimerkkinä ja selittää etusivulla olevien elementtien taustat.

Ideoimme ensin tyhjältä pöydältä (tai siis jokainen oman taustamme pohjalta) maailman sosiaalisinta Intranet-etusivua. Emme kiinnittäneet huomiota teknisiin toteutuksiin tai rajoituksiin saati siihen, onko sosiaalisuus itseisarvo. Keskustelimme lyhyesti, että sisäisessä Intranetissä sosiaalisuus voi jopa ollakin itseisarvo, kun yhteiseen järjestelmään pyritään sitouttamaan mahdollisimman laajalti yrityksessä.

Jokainen ihminen on uutisankkuri

Valtaosa osioista pysyi samankaltaisina, mutta niiden tuotantotapa tai päivitysprosessi muuttuivat. Esimerkiksi uutiset voivat pysyä uutisina, vaikka niitä ei tuotettaisi konserniviestinnän toimesta. Tämä olisi todellista hajautettua sisällöntuotantoa. Mutta osaako henkilöstö sanoa ja ennen kaikkea uskaltaako, mikä on julkaistavaa tietoa ja mitä pitäisi kenties vielä pantata. Jos vaikka uskaltaisikin ensivaikeuksien jälkeen, kestäisi varmasti aikansa ennen kuin uutisvirta olisi aidosti kenen tahansa päivitettävissä.

Käänsimme myös nimitysuutiset toisin päin: Sen sijaan että konserniviestintä (tai henkilöstöhallinto) julkaisee hallinnollisesti uusia enstolaisia, voisi nimitysosio olla enemmän kahvipöytämäinen: ”Tällainen heppu meille on tulossa. Tapasin hänet seminaarissa, ja vaikutti oikein osaavalta. Käykää katsomassa hänen esityksensä.”

Monessa yrityksessä (myös yhdessä osallistujien edustamista) uutisia saa kommentoida vapaasti. Pelko asiattomuuksista on yleensä turha, kun kommentoidaan omalla nimellä. Etusivulla toiminto voi näkyä esimerkiksi eniten kommentteja keränneiden uutisten listana. Meitä kiinnosti enemmän listata kavereiden (siis omaan verkostoon kuuluvien) kommentit. Ajattelimme, että on helpompi jatkaa kommentointia, kun tuntee henkilön myös aiheen ulkopuolelta.

Personointi vs. personalisointi

Kahdessa kolmesta yrityksestä etusivua saa personoitua, molemmissa lähinnä pikalinkkien muokkaamiseksi. Toisessa yrityksessä oli myös ideapankki, joka näkyi vain osalle lukijoista. Etusivulla on päätetty etukäteen, mitkä osiot voi personoida. Toiseen ääripäähän ideoimme sivua, joka koostuu työtoveriesi ehdotuksista ja muokkaantuu jokaiselle erikseen.

Enston osalta tutkimme pikalinkkejä. Ne ovat linkkejä järjestelmiin, ja kukin valitseen ne itselleen ensin kerran personoimalla listan. Tarkoitus on, ettei etusivulle tarvitse jättää järjestelmiä, joita ei tarvitse jokapäiväisessä työssään. Muutimme näkökulmaa niin, että jokainen voi suositella omalle verkostolleen nostettavaksi minkä tahansa linkin etusivulle. Käytimme esimerkkinä toimivaksi havaittua MindMap-työkalua, eli linkkiä ulkoiselle verkkosivulle.

Ne perinteiset henkilöstöosiot

Jokainen tunnisti henkilöstöosion alueet myös omalta etusivultaan, mutta jotenkin ne tuntuivat etäisiltä. Ideoimme sitä, kuinka nämä etusivun oikeassa laidassa näkyvät osiot voitaisiin saada lähemmäksi ihmistä ja nimenomaan sosiaalisuuden avulla.

·         Ruokalista: Kanttiinin kokki saa edellisellä viikolla ehdotuksen seuraavan viikon ruokalistasta. Toimintatapa haastaa kokenutta kokkia kokeilemaan uutta ja ehdottajia tutustumaan erilaisiin ruokiin.

·         Työturvallisuus: Eri puolilla havaitut turvallisuuspuutteet ja näiden kommentointi.

·         Työterveys: Perheiden ja lähipiirin perusteella tuotettu tauti-indikaattori. ”Kuinka lähellä vatsatautia olet?”

·         Neuvotteluhuonekartta: Arvostelut ja ”street view” Google mapsin tapaan. Kriteereissä mukana myös lämpötila ja haju.

·         Avoimet työpaikat: Oman työpaikan asettaminen avoimeksi. ”Halutaan vaihtaa työpaikkaa.”

·         Henkilöhaku: Tilanteeseen ja itselleen sopivien työtoverien haku suositusten perusteella: ”Hankala pomo, vaihdetaan parempaan.”

Kuva. Intranetin etusivun muokkaaminen sosiaaliseksi työpajassa 29.10.2011 

Yhteenveto työpajasta

Työpaja toteutettiin vapaa-ajalla viinilasillinen kannustimena ja kannustajana. Edellisistä ideariihistä viisastuneena tiesin, että ruotsalaisen tutkimuksen mukaan parhaat ideat syntyvät 0.49 promillen humalassa. Siemailimme viiniä sen verran varovaisesti, jotta emme vahingossakaan olisi joutuneet yli nollaviiden.

Aikataulupaineista johtuen (tai ehkä olisimme päätyneet tähän muutenkin) pidimme työpajan päivällisen yhteydessä tutussa ravintolassa. Meillä ei siis ollut isoa seinää, fläppitaulua tai (toivomaamme) musiikkia ideoinnin tukena.

Maailman sosiaalisimman Intranetin ideoinnissa sovelsimme menetelminä laukaisukuvia (trigger photos) siten, että haimme ideoita sovituista ympärillä näkyvistä kuvista (esim.  ravintolassa oleva taulu tai patsas). Seuraavana menetelmänä käytimme sanomalehden otsikoita (headline association), jonka pohjalta käytimme (puoliksi huomaamattamme) puheenaiheena-menetelmää (talk of the town). Rauhallisemmassa tilassa olisin jäsentänyt ideoita käyttäen Lootuksen kukkaa (Lotus blossom).

Työpajan päätteeksi yksi osallistujista jäi pohtimaan, uhkaako sosiaalinen media meidän muka viestinnän ammattilaisten työpaikkkoja. Itse en pelästyisi niinkään ajatusta, sillä ainakin oma työni on jo muuttunut enemmän viestinnän konsultoinnin tai linjauksen suuntaan.

Muuttaessamme sisältöä sosiaalisemmaksi tunsimme muuttavamme enemmänkin näkökulmaa kuin koko sisältöä. Ulkoisesti muutos alkuperäiseen, ”epäsosiaaliseen” etusivuun oli verrattain pieni.

Uusi aihe ja persoonat

Edellisen kerran skenaarioita tehdessäni huomasin, että aiheeni on liian kevyellä tasolla. Kysyin itseltäni (okei, okei, muutkin kysyivät) jatkuvasti sitä turhauttavinta kysymystä: "Entä sitten?" Lisäksi testikyselyni perusteella vastaajat kokivat kuitenkin rikkovansa salassapitosääntöjä luovuttaessaan rakenteen ulkopuoliselle. "Pelkän" etusivun uskaltaisi antaa, mutta ei rakennetta. Eli ensimmäinen Olssonin arveluista osui väärään. Siispä lähdin tarkentamaan aihettani.

Ensimmäistä kertaa miehestä oli jotain hyötyä. Kahden tunnin mökötyksen jälkeen (kyllä, opiskeluelämä on rankkaa myös puolisolle) mieheni tuli ja kysyi, kenen mielipidettä olen kysymässä. Hän oli sittenkin kuunnellut puolella korvalla ajatuksiani ja näki aiheeni olevan tutkia millaisen sosiaalisen Intranetin (etusivun) Intranetin päätoimittajat haluavat tai Pääseekö some etusivulle? Tällä mennään! Mä olen taas niin onnellinen!

Persoonat

Siirryin tekemään Marianan antamaa tehtävää persoonista. Muut olivat tehneet persoonia tunnilla, mutta minä olin tuolloin etänä paikalla. Edelleenkään meillä ei ole etäläsnäoloa, mutta lasken sen itse läsnäoloksi, jotta en tunne oloani lintsariksi,kun koulutöitä kuitenkin tein.

Tein neljä persoonaa Intranetin sosiaalisen median käyttäjistä ja esittelin ne miehelleni. Nyt tuntui siltä, että olen jälleen lähempänä lopullista aihettani. On se kyllä jännittävää, kuinka aihe täsmentyy vasta tehtyjen tehtävien myötä ja lopulta on jo paljon pidemmällä, vaikka onkin vasta keksinyt aiheensa. Koko ajan olen kuitenkin jo lukenut ja kirjoittanutkin teoreettista puolta.

Luovan oppimisen menetelmiä Olssonin taloudessa

Tänään olen etäläsnä. Tämänkin sanan opin vasta tällä viikolla, kun joukko viisaita konsultteja kävi meillä töissä kylässä. Opiskelen siis sohvaltani osin samaa juttua kuin mitä armaat opiskelukaverini, osin varmasti ihan omiani - käytännössä siis samoin kuin luokassa.

Kävin kurkkimassa FB-ryhmästämme linkkejä. Ensimmäiset kaksi veivät osoitteeseen: Top 10 celebrity sex scandals. Mitäköhän siellä tunnilla puuhataan? Parin siivousoperaation jälkeen pääsin oletettavasti oikeampaan osoitteeseen. Nyt meidän FB-ryhmässä on jo toinenkin ope. Näköjään se ei olekaan se foorumi, jossa urputetaan opettajien antamista tehtävistä ja haetaan myötätuntoa opiskelukavereilta. Ai niin, kaikkihan me mietimme sanojamme siellä somessa..

Tunnilla esitelty Lego Serious Play -työkalu vei ajatukseni oppimistapaani. Katsoin videon Lego Serious Playstä ja mietin, kuinka voisin itse tukea oppimistani luokkahuoneessa (läsnä tai etänä). Kaipaan välillä (ihan jo kellonajankin vuoksi) perinteistä luento-opetusta, jossa voin keskittyä "vain" kuuntelemiseen. Toisaalta minäkin opin paremmin ne asiat, joissa olen tavalla tai toisella osallistunut. Useimmiten osallistuminen ei kuitenkaan tarkoita minulla aktiivista kommentointia, vaan osallistun myös mielessäni vähän kuin barbileikeissä: "Sit tää sanois näin". Heh.

Eksyin penkomaan omia vastaavia työkaluja muinaisista fasilitointikoulutuksista ja mietin sovelluksia omassa opinnäytetyössäni. Haastattelu tai kysely? Niin maar, mutta saisinko enemmän irti, jos tekisinkin jotain ihan muuta? Olenko vain niin pökkelö, etten osaa vai kenties uskalla? Toinen puoli (se huomattavasti isompi) minusta muistuttaa, ettei perinteinen tapa ole välttämättä huono ja etenkin etten todennäköisesti ole riittävän taitava saati kärsivällinen kokeileviin menetelmiin. Pieni läpsintä poskille ja unohdin moiset ajatukset, hetken olin taas luova kuningatar.

Palasin takaisin ruotuun ja kävin etsimässä Marianan tämän illan kalvoja. Vielä niitä ei ole, joten en herättele ajatuksiani niistä sen enempää. Niin ja voihan olla, että tänään ei ollutkaan kalvoja, vaan jotain ihan muuta..

Lisää tutkimussuunnitelmia

Tutkimussuuunnitelmien esittelyt jatkuivat. Tässä muutama hajatus tämän illan tunneista.

Kun opetusmateriaalista tehdään multimediaa, pitää opettajienkin tuntea eri kielien lainalaisuudet. Jo ensi vuodelle on tehty esitys kokeilla kirjojen korvaamista tabletilla. Materiaalia ei ole, ja siksi on käytetty ruotsinkielisiä kouluja pilottikokeilussa, jotta voidaan käyttää ruotsalaista opetusaineistoa. Opiskelijatoverini tutkii (ja myös toteuttaa) tällaista opetusmateriaalia. Kyllä meidän koulutuksen gimmat ja gundit ovat isoissa asioissa mukana ja käytännössä turvaamassa koulutuksen laatua Suomessa.

Valokuvien manipuloiminen 3D-grafiikan keinoin (CGI Photography) oli myös erittäin kiinnostava aihe, josta hain esimerkkejä. Jos todellisuutta halutaan manipuloida, tehdäänkö sitä kohderyhmittäin? Entä onko myyvää kuvata vaikkapa muotia arkkitehtuurin keinoin? Mielenkiintoista pohdintaa, jonka avulla työtä voidaan tarkentaa.

Tokihan useammassa työssä mainittiin sosiaalinen media. Päällimmäisenä jäi mieleeni reality-sarjan ympärille tehdyt / syntyneet ilmiöt. Millainen aihe leviää parhaiten sosiaalisessa mediassa ja voiko siitä tehdä työkalupakkia? Varmasti moni yritys on tästä aiheesta kiinnostunut, jos tällaisia yleisiä työkaluja löytyy.

Asiakaslehtiin verkossa liittyvässä aiheessa mietin itse myös, mitä lehden suunnittelussa pitää suunnitella, mikäli siitä tehdään näköislehti. En usko näköislehtien toimivan ihan noin vain, että vanhan lehden paino-pdf:stä tehdään verkkoversio.

Opinnäytetyöstä yleensä

Monessa esityksessä oli kierretty vaitiolovelvollisuuden ongelma tekemällä tutkimus muusta kuin omasta yrityksestä. Vaikka meidänkin yritys on (ja voi olla) verrattain avoin ja luulen ymmärtäväni, mitä voin kertoa ulkoisesti, pääsen toki helpommalla, kun en pureudu niin syvälle vain meidän intraan. Samalla myös muut intrastaan perustietoja luovuttavat yritykset voivat olla luottavaisin mielin, sillä niitä ei voi myöhemmin tunnistaa.

Eräs opiskelijoista oli muuten merkinnyt aikatauluihinsa työtunnit ja pelästyin taas, kun näin tuon 30op laskettuna tunneiksi: 750 tuntiahan on sata päivää! Miten juuri nyt tuntuukin, että se on käytännössä sata yötä..

Konsepteista skenaarioihin

Tänään oli nuorimman lapseni 6v-synttärit, ja missä äiti on? Koulussa.. Jo tässä vaiheessa alan olla järkytyksestä soikea, että lähitunteja on näin paljon. Mitäköhän olin luullut? No että niitä olisi vähemmän!

Marianan tunneilla tunneskaala on kohdallani erittäin laaja. Toisaalta olen iloinen hänen tavastaan käsitellä asioita luovasti. Tähän asti on vaikuttanut siltä, että hän ymmärtää kontekstin mistä puhuu, mikä onkin kelpo taito opettajassa. Toinen puoli minusta harmittelee, etten itse osaa olla yhtä luova. Tunnen itseni vallan pöntöksi tähän aikaan illasta (jos kohta muutenkin), ja saan välillä tsempata etten olisi ihan kuutamolla. Siinä vaiheessa kun alkaa tuntua siltä, katson ympärilleni ja nostan päätäni pystyyn: "Minä ymmärrän tämän omalla tavallani!"

Tavoite ei ole konsepti!

Jatkoimme konseptien käsittelyä ja tuntui siltä, että moni meistä hoksasi tänään jotain, joka oli edelliskerralla suhissut ohi. Näin ainakin omalla kohdallani. Ihmettelin ensin, miksi kurssilla puhutaan vain toimintatutkimuksesta, sillä voihan sitä olla toisenlaistakin tutkimusta. Tänään kuulin, että tämän kurssin aikana pitää saada aikaiseksi jotain toimintatutkimusta. Ahaa! Sen vuoksi keskitymme siihen. Tokihan kannatti alkaa miettiä omaa tutkimustaan siltä kannalta, että tämän kurssin tekeleen voi yhdistää opinnäytetyöhön.

Lähtökohtani konseptijutsuihin oli, että luulin ymmärtäväni käsitteen. Blogiteksti "Kaikki alkaa konseptoinnista" vaikutti lohdulliselta. Pohdin sen kautta, mitä konseptointi itselleni tarkoittaa, kunnes opettaja pudotti minut maanpinnalle kysymällä, onko konseptini tehdä yhtenäinen Intra-rakenne. Nyökkäsin vastaukseksi, jotta sain Argentiinan lahjan luovuudelle siirtymään seuraavaan kohteeseensa. Jäin kuitenkin miettimään, että näinköhän se oli se konseptini. Jos minun nyt pitäisi myydä ideani, niin mitä sanoisin. Jälleen kerran aiheeni törmäsi kysymyksiin "Entä sitten? Mitä uutta tuon aiheeseen?" En selvästi ole ihan loppuun asti viilannut tutkimuskysymystäni, mutta toisaalta uskon tämän kuuluvan tutkimusprosessiin. Välillä kierretään kauempaa, kunnes juju löytyy.

Esimerkkinä videoskenaariosta katsoimme jälleen Applen Knowledge Navigatorin. Se oli meille tuttu jo pääsykokeiden ajalta. Kiinnostavaa siinä on mielestäni työn ja vapaa-ajan yhdistäminen ja tämän esittäminen luontevasti.

Skenaariot ovat tarinoita. Ne toimivat keskustelun avaajina ja kommentoinnin tukena. Tarinan avulla voi kertoa, missä vaiheessa prosessia on ja motivoida tekemiseen. Mietin, kuinka skenaarion avulla voisin saada apua konseptini myymiseen (jos siis peruskonseptini olisi selvä). Ajattelin kokeilla skenaarion avulla, selkiytyykö aiheeni. Olin avoimin mielin, kunnes..

Skenaario täydellisestä lukkiutumisesta

Hahmottelin tarinaani (tai itse asiassa useampaakin) kuvien avulla. Koska en edelleenkään osaa piirtää, päätin käyttää valokuvia. Etsin erilaisia kuvia tukemaan tarinaani. Tunnin aikana jäsentelin tarinaa lapsen ajatusmaailman kautta oman lapseni syntymäpäivän kunniaksi. Ajattelin, että jos vaikka en olekaan kotona juhlimassa, olen sentään kunnon äiti ja pakotan ajatukseni lapseeni. No eihän siitä tullut lasta eikä sitä toistakaan, ja nökötin jumittuneena puolikkaisiin ajatuksiini.

Sen omalla mittapuullani kuningasidean sain vasta kotimatkalla. Tutkin aihettani uuden työntekijän silmin. Moni meistä on kuullut ensimmäisenä työpäivänään sanat "tutustu tuohon meidän Intraan", kun kiireinen työkaveri yrittää päästä perehdyttämisen pälkähästä. Skenaariossani pohdin, kuinka uusi työntekijä näkee vieraan yrityksen Intranetin sisältörakenteen. Onko se samanlainen kuin edellisessä? Voisiko edellisen perusteella päätellä, kuinka sisältö on jäsennetty toisenlaisessa ympäristössä? Ihan hyvä idea skenaariosta!

Kriittinen artefakti? Mikäköhän se olisi suomeksi?
Vaihtoehtona skenaarion hahmottelulle oli kriittisen artefaktin (critical artefacts) luominen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi provosoivaa ja ideaa kuvastavaa esinettä. Kiinnostavaa! Ryhmämme innostui uudenlaisesta aikakausilehdestä, johon oli leikkaa, liimaa -menetelmällä kerätty henkilöä kiinnostavat artikkelit. Tästä riitti keskustelua.

Mariana Salgadan diat: Concept Design Second Class

Viisi syytä tehdä skenaario

1. Skenaarioiden avulla voi kuvata ideaa käyttäjän näkökulmasta.
2. Ne voivat esittää vaihtoehtoisia ratkaisuja.
3. Skenaarioita voi kirjoittaa myös eri tarkoitusperillä.
4. Tai näkökulmista.
5. Lisäksi ne kohdentavat keskustelua olennaiseen.

Tutkimussuunnitelmien esittelyä

Olin pyytänyt oman tutkimussuunnitelmani esittelyä tälle ensimmäiselle kerralle, sillä minulla oli muutama tärkeä kysymys avoinna, joihin toivoin opiskelukavereilta vinkkiä. Samoin halusin saada tutkimussuunnitelman eteenpäin nopeammin ja saada esittelyn pois alta. Oma esittely oli viimeinen, joten alla muutamia ajatuksia, jotka heräsivät toisten esittelyjen aikana.

Ympäristöpalkinnon tunnettuus

Ensimmäisessä esittelyssä ympäristöpalkinnon tunnettuuden kasvattamisessa ohjaaja puhui "perimmäisestä fokuksesta". Tässä tapauksessa se voisi olla, että seuraavan vuoden palkinnon käytäntöjä saadaan systemaattisemmaksi. Toinen suunta olisi ympäristötietoisuuden ja –aktiivisuuden lisääminen.

Entä laajempi sovellettavuus? Jos tavoitteena on saada toimintakäytäntöjä ja aktivoida kaupunkilaisia, kokemuksista voi epäilemättä olla etua muissakin hankkeissa.

Eräällä opiskelijalla oli erinomainen idea tuoda esille vaikka karttapalvelun kautta ehdotusten sijainti: Tulevatko parhaat ideat (peukuttaen, tietysti) Ullanlinnasta vai Kontulasta?

Verkkouutisten kehittäminen

Seuraava opiskelija käänsi näkökulman alkuperäisestä aiheesta eli kohderyhmästä tekijöihin. Hän suunnitteli ensin kehittävänsä verkkouutisten sisältöä 25-44 –vuotiaiden lukijoiden tarpeet huomioiden, mutta vaihtoi näkökulman samanikäisiin toimittajiin. Hyvä! Uutisten verkkokirjoittamisesta ei juuri ole kirjoitettu, mutta verkkokirjoittamisesta on kirjoitettu paljon. Mitä tässä on muuttunut? Varmaankin esimerkiksi otsikolla on entistä enemmän merkitystä, kun mobiilissa ei juuri muuta näy. Vastaavia muutoksia varmasti riittää muutenkin, ja tulosten avulla voi helposti kehittää uutisten laatua niin kohdeyrityksessä kuin muuallakin.

Kuulin opiskelijan vastaavan melko useasti ”Se on hyvä idea, mutta..”.  Muistutin taas itseäni siitä, että en aja yhtäkään ideaa alas käyttämällä mutta-sanaa. ”Hyvä idea, ja vielä kun...” tms. vie paremmin aihetta eteenpäin. Tällaisia harjoituksia olemme tehneet muutamilla kursseilla, ja ne ovat ainakin omalta osaltani vähentäneet mutta-sanan käyttöä edellisen lauseen kumoajana.

Sähköinen lehdistötilaisuus

Eräs kiinnostava aihe on Deskin kehittelemä sähköinen lehdistötilaisuus. Mitä ratkaisuja siirtyminen sähköiseen ympäristöön voi tuoda lehdistöviestinnän ongelmiin? Tunnilla verrattiin perinteistä lehdistötilaisuutta kasvottomaan verkkoversioon. Mietin itse, että eihän sähköisen aineiston tarvitse suinkaan olla aina kasvotonta. Olen itse osallistunut verkko-opetukseen pelkästään etänä, enkä lainkaan kokenut sitä persoonattomaksi tai millään tavalla etäisemmäksi.

Verkko-oppiminen ja motivaatio

Oma opponenttini esittelee verkkokoulutuksen hankettaan. Ideana on löytää motivoivan sähköisen oppimisympäristön elementit ja löytää käyttäjille sopivia keinoja oppimiseen. Erilaisia käyttäjärooleja löytyy varmasti useita, ja heitä pitää motivoida eri keinoin. Aihe tarkentuu vielä varmasti, sillä nykyisellään se sisältää hyvin paljon teoriaa verkkopedagogiikasta motivaatiopsykologiaan. Laaja aihe antaa mahdollisuuksia hyödyntää parhaita käytäntöjä vastaavista ratkaisuista tai ihan toiseltakin alalta.

Mää ja yhtäläisyydet Intranetin rakenteissa

Viimeisenä esittelin oman tutkimussuunnitelmani. Aiheeni herätti keskustelua, mutta myös paljon kysymyksiä itselleni. Joku sanoi, ettei parhaassa Intranetissa ole rakennetta ollenkaan, vaan se on Googlen kaltainen hakusivu. Ehkä jossain yhteisössä, mutta ei todellakaan meillä. Meillä pitää voida selailla myös rakenteen kautta. Haun merkitystähän ei toki voi väheksyä.

Kotimatkalla  mietin, olenko viemässä tutkimustani nyt oikeaan suuntaan. Tässähän ei tutkita sosiaalista mediaa, eikä ytimessä ole Intranet 2.0, vaan ihan perinteinen Intranet-tuutin rakenne. Musta tuli kertaheitolla kalkkis! Kaikki kommentit olivat erinomaisia ja muistuttivat minua siitä, että minun pitää vielä tarkentaa lopputulemaa. Mitä uutta olen kehittämässä? Tai onko lopputulemalla merkitystä?

Oma tutkimussuunnitelmani (kuten sen palautin 6.10.)

Rahaa

Steve Jobs kuoli edellisyönä. Keskustelimme siitä, kuinka Twitter meni tukkoon kävijöistä ja Facebook täyttyi muistoryhmistä. Itse en ollut asiasta niin kiinnostunut. Aamulla kun luin uutisen, huomioin kylmän tavan ennakoida perustajan kuoleman avulla muutoksia pörssikurssissa. Ohitin ne yhtä kylmästi, enkä muista enää ennakoitiinko kurssien nousevan vai laskevan. Näin kuitenkin tilaisuuteni oppia paljon uutta merkkihenkilöstä. En ollut ajatellut Jobsin perustaneen Applen niin nuorena (21v). Kulttuurierot huomioiden moinen kolppi on todella nuori.

Revenue with UCC User Created Content

·         Voluntary donations

·         Charging viewers for services

·         Pay-per-item model

·         Subscription model

·         Advertising-based models

·         Licensing of content and technology to 3^rd parties

Puhuimme tienaamisesta sosiaalisen median avulla. Wikipedian kaltaisia voittoa tavoittelemattomia sosiaalisen median tuotteita on melko vähän, vaikka käyttäjälle ilmaisuus on usein merkittävä elementti sosiaalisessa mediassa.

Jos haetaan vapaaehtoisia lahjoituksia, onko kyse liiketoiminnasta? Käsittääkseni melko usein on, jos vaikka pohtii avoimen lähdekoodin ohjelmia. Jos vaikka maksaisin Vertti Nörtille puoli euroa, mahtaakohan tuo maksaa siitä veroa? 

Watch out CC

CC Creative Commons on voittoa tuottamaton organisaatio ja onnekseni monelle melko tuntematon käsite. Olin itse tutustunut siihen, mutta pitänyt eri lisenssivaihtoehtoja erittäin hankalina ymmärtää. Entä kuinka ”isolla” viittaus lähteeseen pitää tehdä? Nykyään moni ilmoittaa siitä esimerkiksi kuvan jakopalvelun yhteydessä tyyliin ”Käytin kuvaasi täällä”. Herrejesta, taas pitää esittäytyä omalla nassullaan tuntemattomille.

Kiinnostuin myös suomalaisella cc-sivustolla esitetystä näkökulmasta: ” Kun kopiot alla oleva koodin osaksi verkkosivujasi, sivujesi käyttäjät ja hakukoneet tunnistavat käyttämäsi lisenssin vaivatta.” No näinhän se tietysti on, että Google, tuo jokaisen paras ystävä osaa hyödyntää lisenssiehtoja, ja niitähän itsekin käytän päivittäin. Gracias, Gogl!

Linkkejä

Kävin tutustumassa joihinkin minulle uusiin sosiaalisen median palveluihin:

www.bebo.com (Blog early, blog often) Kirjauduin ja erosin. En tarvitse

www.gaiaonline.com Tutustuin, en kiinnostunut

www.imeem.com online-musiikkia jo vuonna 2003

http://www.revver.com/ jakaa tulojaan myös videoiden tekijöille. Jokaisen videon perässä on klikattava mainos. Jos käyttäjä klikkaa, videon tekijä saa 50% mainostajan maksusta.

http://www.reviewme.com/ mainostajat palkkaavat bloggaajia arvioimaan tuotteitaan. Maksettava summa (20-200$ per arvio) vaikutti erittäin suurelta.

http://www.squidoo.com/ oman aiheen nettisivun perustamiseen. Google-mainosten tuotoista 50% menee sisällöntuottajalle, 45% Squidoolle ja 5% hyväntekeväisyyteen. Tätä aion kokeilla ja kommentoida sitten, jahka olen perehtynyt hieman asiaan.

http://www.hubpages.com/ toimii samoin artikkelien osalta. Sinnehän voisi kirjoittaa artikkelin vaikkapa omasta tutkimustyöstään.. Saas nähdä tulenko tekemään sitä.

http://www.ohmynews.com/ maksaa uutisista korkeintaan 17$, vaikka useimmiten he eivät maksa kuin kaikkein suosituimmille.

http://www.istockphoto.com/ antaa 20-40% tuotostaan kuvaajalle. Heidän kuvansa ovat useimmiten sen verran laadukkaita, etten ehkä ilkeäisi astua ammattilaisten reviirille, mutta vastaavia on kasapäin.

Sosiaalista mediaa etäisesti

Osallistuin tunnille omalta kotisoffaltani. Olisin odottanut, että etenkiin tällaiseen media-alan koulutukseen voisi osallistua enemmän etäopinnoin. Tänäänkin olisin voinut osallistua, mutta en päässyt paikalle, koska jouduin olemaan lapsenvahtina. Meidän taloudessa se tarkoittaa tarvittaessa vain valittujen käskyjen karjumista sopivassa välissä. Koska olen nainen, pystyn hyvin opiskelemaan siinä sivussa.

Tänään tunnilla oli aiheena erilaiset sosiaalisen median työkalut, ja niitähän riittää. Tutkailin wiki-tekstin historiasivua. Sivu oli päivittynyt yllättävän harvoin, sillä näitähän syntyy koko ajan, semminkin kun listalle pääsivät myös vain yhdessä maassa käytetyt sovellukset. Tässä muutama itselleni uusi palvelu ja niistä heränneitä ajatuksia.

Blauk.com
Täällä voisin kertoa ohikulkijalle, kuinka tämä kirkasti päiväni koiranpennun katseellaan. Etsin merkintöjä Porvoosta: Eipä löytynyt. Ihmettelin myös, miten löytäisin täältä minua koskevat kommentit? Porvoossakin on jo liikaa yhtä häikäiseviä persoonia, New Yorkista puhumattakaan. Miten Blauk voi toimia ilman karttasovellusta? Paikan lisäksi myös aika on olennainen. Jos joku onkin herättänyt ajatuksia samassa kadunkulmassa, oliko hän siinä samaan aikaa kuin minä? Ja olivatko aikamme synkassa? Blauk edellyttää kello-checkiä tuntemattomien kanssa.