Media Innovation

Tänään jatkoimme rva Boklagen kanssa innovaatioluennointia. Edellinen kerta oli ilmeisen pelottava, sillä paikalle oli uskaltautunut lisäkseni vain viisi opiskelijaa. Auts. No, tulihan meitä seitsemäskin myöhemmin paikalle ja vielä pari lisää tauolla, niin ei tullut opelle paha mieli.

Luther went viral

Jälleen lähdimme lähihistoriasta: Martti Luther sosiaalisessa mediassa 1500-luvulla. Economistissa oli tästä kiinnostava artikkeli. En itse ole mikään varsinainen historioitsija ja hävettää sanoa, etten tiennyt kehen Georgeen opettaja viittasi. Varmaan joku Yrjö? Vai Michael? Enihuu, Martti hyödynsi kaveriensa medioita levittäessään teesejään. Kiinnostavaa!

Tässä välissä huomasin eksyneeni minuutiksi (okei, kahdeksi) miettimään, haluaisinko samanlaisen tukan kuin Tomilla. Voishan se olla hyvä. Vesan luukki mulla oli jo syksyllä. Heh, nyt eivät kyllä kukaan arvannut, miksi mua hymyilytti.

Keskustelimme uudesta mediasta ja sen määritelmästä. Kurkkaa nyt vaikka taas se wikipedian määritelmä. Vaikka uusi media tarkoittaa digitaalista mediaa, mutta se ei elä irrallaan perinteisestä mediasta. Europeana pyrkii digitoimaan eurooppalaista kulttuuriperintöä alkaen kuvista, elokuvista arkkitehtuuriin ja uutisarkistoihin.

Soft innovation or technological innovation?

Kumpaan luokkaan kuuluu Avatar-elokuva? Varmaankin se on molempia ja vaikuttaa tuleviin elokuviin vuosien ajan. Samaa sopii pohtia 3d-elokuvista. Itse en usko niiden vaikuttavan niin kovin vahvasti tulevaisuuteen, että laskisin sitä mediainnovaatioksi.

Trompe l'oeil

Kävimme läpi esimerkkejä harhakuvista, jotka ovat siirtyneet myös katutaiteeseen. Katso vaikka tällainen esimerkki: The Crevasse by Edgar Müller.  Vertailimme vanhoja maalauksia ja etimme niistä "toisia maailmoja": Mitä peilissä näkyy tms. Tästä esimerkki on Arnolfini Portrait by Jan van Eyck vuodelta 1434, jossa peilissä näkyy pariskunnan lisäksi maalaaja.

Viimeisenä esimerkkinä (klo 18.20) opettaja avasi the New York Timesin Fashion Week -sivuston. "Paljon multimediaa" oli yhteenveto. Heh, melko tyhjentävää. Ope lupasi myöhemmin myös kirjallisuuslistan tutustuttavaksi. Oltiinpa me nopeita.

Theory of Innovation

Evgeniya Boklage tutustutti meidät innovaation teoriaan lähtien ainakin riittävän kaukaa. Matka lähti 1800-luvulta, jolloin suomalaiset olivat ainoita Euroopassa, jotka (ehkä saunakulttuurista johtuen) uskalsivat käyttää saippuaa. Muut pelkäsivät sen poistavan ihon suojaavan ominaisuuden. Onneksi nykypäivänä me kaikki tiedämme, että Dove suojaa.

Gillette-terässä oli alussa vain yksi terä, kunnes eräs opiskelija keksi tuplata määrän. Jos yksi on niin mahtava, mitä voikaan tehdä kaksi terää. Muutama vuosi myöhemmin teriä taitaa olla nyt neljä.

Introduction, Permeation, Power

Väliotsikossa luetellaan teknologisen vallankumouksen kolme vaihetta. Vallankumous on kaikkialla tai ainakin niin markkinoidaan. Näinköhän kuitenkaan näitä tapahtuu ihan joka päivä? Teknologisen vallankumouksen piirteitä esiteltiin neljä:

1.       Kauaskantoiset vaikutukset koko talouteen

2.       Kaikenkattava vaikutus kaikkialle talouteen

3.       “Metaparadigma” eli sisältää uusia konsepteja, teorioita ja metodeja

4.       Valtavat sosiaaliset vaikutukset

En minä näistä paljon ymmärrä, mutta sen verran, että en taidakaan elinaikani aikaansaada teknologista vallankumousta.

Innovation, communication, channels, time

Itse Rogers on löytänyt neljä olennaista asiaa innovaatiolle. Näitä pitänee tarkastella sosiaalisessa ympäristössään, mutta kelpaavat keskustelun pohjaksi. Ensinnäkin itse innovaation pitää olla termin arvoinen. Tämä ei ole välttämättä oletusarvo, kun kaikki on niin kovin innovatiivista.

Viestinnän osalta massamedialla on vahvin vaikutus tai näin tunnilla väitettiin. Niiden kautta saadaan yhteys mahdollisimman moneen ihmiseen ja ne ovat tärkeitä myös tutkimuksen ja kehityksen osalta. Ihmisten välisillä kanavilla on kuitenkin vähintään yhtä vahva arvo. Palaamme taas siihen, kuinka tuttujen suositukset ovat tärkeitä.

Ajan osalta on kaksi näkökulmaa: päätöksentekoprosessi (information -> persuasion -> decision -> implementation -> confirmation) sekä innovatiivisuusluokat (innovators 1% -> early adopters 13% -> early majority -> late majority -> laggards 16%). Viimeinen tarkoittaa ystävämme Google Translaten mukaan nahjusta. He ovat niitä, jotka sisäistävät uuden teknologian vasta buumien jälkeen.

Olisipa kivaa olla välillä ekana liikenteessä tai toisaalta se nahjuksista nahjuksin, maailman hitain innovaattori.

Lähinnä kai sitten verkkolehdistä

Aloitimme illan miettimällä verkkolehtien ansaintalogiikkaa. Voisiko lehtijutut lukea yksittäin ja maksaa vain luetuista jutuista? Voi olla, että se toimii jossain, mutta ei se kovin kätevältä kuulostaisi. Minä en ainakaan halua miettiä ja arvuutella sisältöä ennen kuin päätän haluanko lukea jutun. Sen sijaan voisin jälkikäteen kompata kirjoittajaa viskomalla senttejäin hyville jutuille.

Kannattiko siirtyä verkkoon?

Suomen ensimmäinen verkkolehti oli kenties Kauppalehti vuonna 1994 tai 1995. Ope tosin kertoi Tursarin tulleen ensimmäisenä vuonna 1995. Hesarin verkkoliite julkaistiin verkossa vasta vuonna 1999. Jälleen huomaamme länsirannikon jyräävän.

Ensimmäisenä Euroopassa kokonaan verkkoon siirtynyt lehti oli Taloussanomat. Jeii, suomalaisia pioneerejä! Tämä oli vasta vuonna 2007, yllättävää. Taloussanomat alkoi kuulemma tuottaa kuulemma vasta vuonna 2010. Eli olihan verkkoon siirtyminen onnistunut siltä kannalta, että vasta tuolloin lehti alkoi kannattaa. Itse ihmettelin kyllä, kuinka Taloussanomat alussa yritti enemmän samantyyppisillä juttutyypeillä kuin paperiversiossa. Tosin nykyään lehti on siirtynyt paljon lähemmäksi tavis tallaajaa.

Viisi syytä käyttää nettiä

Päivän päätteeksi veikkasimme viittä eri tapaa käyttää nettiä tärkeysjärjestyksessä.

1.       Viihde, pelaaminen

2.       Yhteydenpito, sähköposti, chat

3.       Tiedonhaku

4.       Työ, opiskelu

5.       Asiointi, hyötypalvelut, ostokset, pankki, time schedules

Veikkauksemme oli räikeän väärä. Tärkeimmät olivat oikeasti sähköposti, tiedonhaku, pankkiasiat, verkkolehtien lukeminen. Ikinä en enää tee virhettä! Menin vielä enemmän vikaan eroissa ikäluokkien tai sukupuolten välillä. Naiset etsivät enemmän tietoa, miehet myyvät. Niin no, naiset ostavat tietty!

Lähinnä printtimedioista

Tämä olikin toiseksi viimeinen kerta Gwenaëllen kanssa. Harmi sinänsä, koska pidin hänen tyylistään ja erityisesti kurssin sisällöstä. Useimmiten tunneilla on ensin arvailtu jotain tilastoja ja sen jälkeen katsottu oikea tulos ja keskusteltu siitä.

Tänään puhuimme printtimediasta. Katsoimme tilastoja vuosilta 1998-2008, ja kokonaisuutena se ei ole pienentynyt ainakaan rahassa. Vuoden 2008 jälkeen sen sijaan printtimedian osuus on vähentynyt ja trendi on vahvasti alaspäin.

Television käyttö saattaa olla vähentymässä, mutta rahaliikenne sen sijaan on lisääntynyt. Yksittäisenä tilastona minua ilahdutti erityisesti, että hakemistojen käyttö on vähentynyt 10% ja elokuvien sen sijaan lisääntynyt 16%.  Buahhahhaa.

Onko painetulla medialla tulevaisuutta?

Painetulle medialle ei ennustettu kovin ruusuista tulevaisuutta. Ryhmämme aukoton veikkaus oli, että päivittäisuutiset saa nopeammin sähköisten kanavien kautta. Viisautta jaossa! 

Jakeluverkkokin on kutistunut sen verran, että aamujakelulla ei välttämättä voi kilpailla. Sitä paitsi kaksikymppinen on jo niin tottunut nettiin, ettei osaa kaivata edes sitä sunnuntai-Hesaria. Junnut kaipaavat sitä paitsi aamulehtensä kanssa kylkiäisenä vähintäänkin Pepsimäksyn ja karppaajan leivän.

Lehdistöämme suojaa toki jokunen toinenkin tekijä kuin kuitenkin suhteellisen toimiva aamujakelu. Suurin suojaava tekijä on harvinainen kieli, jolloin kilpailijoita on vähemmän. Jäin miettimään, kuinka paljon on suoraan käännettyjä lehtiä. Useimpiin asioihin suorat käännökset eivät toimi, sillä paikallisuus on tärkeää, mutta tietyt yleissivistävät aikakauslehdet voisivat toimia suomeksikin. Ja onhan se aina miellyttävämpää lukea omalla kielellä.

Keskustelimme myös painetun sanan vähenemisestä. Sitähän voisi kehittää palvelun, joka lukisi ääneen sanomalehden vaikkapa työmatkan aikana. Toim. huom. Taas tul pisnis-idea! Älä vain kerro kenellekään. Siinä onkin minulle sopiva tulevaisuuden ammatti: lehdenlukija! Rakas appiukkoni oli värvännyt itselleen aikoinaan kimppakyydin saadakseen lehden luettua työmatkan aikana. Miksei teknologia ole tullut hätiin? No, luultavimmin onkin, mä en vain tiedä.

Ansaintalogiikkaa

Oma veikkauksemme oli, että tilausmaksut ja mainostuotot tuottavat suurimman osan niin aikakauslehtien kuin sanomalehtien tuotoista. Jotain uudenlaisiakin tuottoja mietimme. ”Startup-lehdissä” perustetaan lehti vain myytäväksi isommalle tekijälle. Samoin mainosmyynti lienee monipuolistunut: Product placement voi toimia myös lehdissä tai lehtien kylkiäisenä samalla jakelukustannuksella myydään vaikkapa esitteen jakelua.

Mielenkiintoisinta oli alkaa pohtia, mihin tilaajatietojani käytetään. Vaikka tilaajarekisteriä ei myytäisi suoraan eteenpäin, voi lehti rahastaa tarjoamalla väylää oikeaan kohderyhmään  vaikkapa tilaajaetujen kautta. Tilaaja saa edun nro 43 kaupasta, joka maksaa edun mainostamisesta lehdelle. Jotain mätää vai puhtaasti win-win? Varmasti molempia.