Kyselyt maailmalla

Taas on opinnäytetyö nytkähtänyt etiäpäin. Lähetin tänään kyselyni ja olen saanut siihen jo jopa vastauksia. Jee! Kyselytyökalussa on melko turhauttava ominaisuus: "Tämä kenttä on pakollinen" -tyyppinen virheilmoitus tulee tolkuttoman pienellä kyseisen kysymyksen kohdalle, siis jonnekin sinne alas. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ainakin kaksi vastausta ei tallentunut. Otin yhteyttä näihin vastaajiin ja toivon heidän tallentavan vastauksensa uudelleen.

Jaa että se mun kyselyni vai? No, voihan sitä kurkkasta, jos halajaa: Kysely sosiaalisesta mediasta Intranetissänne

"Älykäs itsensä johtaminen" by Pentti Sydänmaanlakka on tentitty

Sydänmaanlakka ohjasi minua jälleen askeleen kohti älykästä itsensä johtamista. Jumapliide, miten älykäs itsensä johtaja musta tulikaan!

Oy Minä Ab kuvasi kirjan perusajatuksen osuvasti. Tietoisuus eri "osastoista" ihmisessä ohjasi miettimään omaa monipuolisuuttani (tai sen puutetta) sekä tarkastelemaan kehittymistarpeitani. Niitähän riittää, ja niin pitääkin olla. Kiinnostavaa olikin, että vaikka malli oli hyvin kattava, se ei kuitenkaan ahdistanut tai ohjannut kohti superihmisyyttä. Eiköhän se edelleen ole tärkeintä, että havainnoi jatkuvasti ja tiedostaa omat muhkuransa.

Kopioin tuon kuvan seinälleni muistutukseksi itselleni havainnoinin merkityksestä. Kaikessa rajallisuudessani tarjoan mielettömän määrän oppimispaikkoja itselleni ja jopa muille. Notta olkaa hyvä vain!

Sille joogalle en vielä(kään) lämmennyt.

Kuinka kaksi tenttiä tehdään samana iltana?

Eilen oli tentti, jossa tentin kaksi ainetta yhdellä iskulla. Tämän avulla ansaitsin itselleni vapaaviikon koulusta olettaen että pääsin molemmat tentit läpi. Vibat olivat ihan positiiviset eli jos en päässyt, vika on lukijassa, tenttivastausten lukijassa nimittäin. Seuraavien tenttipäivien aikana pääsen siis oikeisiin töihini nappulajengin joukkueenjohdollisiin tehtäviin.

Muutama muistutus ensi kerralle:

• Kannattaa pitää mahdollisuuksien mukaan pissatauko tenttien välissä, jotta aivot tyhjenevät – ei siitä pissistä, vaan siitä kaiken tiedon oksentamisesta edellisessä tentissä.
• Viisas olisi mennyt edes siihen seuraavan viikon tenttipäivään, eikä heti ensimmäiseen. Heti mulle kaikki nyt? Pois se minusta!
• Ensi kerralla paremmat napit mukaan siltä varalta, että vuoden ensimmäinen kuumepäivä osuu juuri tenttipäivälle.
• Käsi puutuu eli etsi sopivat käsijumppaohjeet verryttelyyn. Ei nykyajan eukko osaa kirjoittaa enää käsin (surullista sinänsä), eikä nykyajan oppilaitos ole vielä valmis vastaamiseen tietomakoneilla.

Esimerkkejä arvoketjuista ja osallistavista käytännöistä

Tänään esiteltiin osallistavia käytäntöjä ja uuden median arvoketjuja, enemmän tai vähemmän kirjaimellisesti. Jokaisen opinnäytetyön saa linkittymään aiheeseen hyvin helposti. Mieleeni jäivät erityisesti kolme esitystä: osallistavat käytännöt Kuorosodassa, shoppailu yhdessä verkossa sekä Twitterin käyttö sponsoroituihin viesteihin.

Oma esitykseni meni aika penkin alle. Olin juonut liikaa teetä, ja poskiani kuumotti. Tästä fyysisestä kuumotuksesta lämpenin henkisestikin ylikerroksille. Ensimmäistä kertaa myös englannin kieli ilmeisesti jännitti minua. Tähän asti olen pitänyt sitä selityksenä mahdolliselle kömpelöydelle. Toisin sanoen menin lukkoon ja unohdin noin 70% sisällöstä. Välillä käy näin. Uhmmm... and...

Toisaalta huomasin, että myös porukka oli vähän nuivana. Moni näpytteli oppimispäiväkirjojaan (osa ehkä omia esityksiään), eikä kukaan hymyillyt. Tough audience. Porukka ei ehkä itsekään syttynyt niin aiheesta, eikä keskustelua ollut tarvis toppuutella. Toinen havainto porukasta oli että kaikilla oli yllättävän hyvä englanti.

Olen opiskeluissani päätynyt useampaan kertaan Porterin arvoketjuun ja ymmärtänyt sen aina melko kehnosti. Juuri sen takia yritin soveltaa kirjaimellisesti sitä mallia sosiaalisen median hyödyntämiseen. Mielestäni onnistuin siinä (sittenkin) ihan kelvollisesti, kiitos asiantuntevien työkaverien avun. Sopisi Rva Olssoninkin vähitellen lopettaa oman osaamisensa vähättely. Kyl Sää ymmärräs yllättävä pal! Sas se!

Yhteis-SWOT ryhmän konsepteista

Tänään kävimme läpi muutaman konseptin osalta menetelmäkuvauksia, visualisointeja, persoonia jne. Pyrin olemaan pää pystyssä kuunnellessani muiden hiaanoja ajatuksia ja välttämään sitä perisyntiä väheksyä omaa työtään ja tähänastista työtään. Luojan lykky, että tukkani oli tötteröllä, jotta pää pysyi pystyssä. Hyvä oppi sekin!

Muut opiskelijat antoivat osansa kollektiiviseen swot-analyysiin. Seinälle läiskittiin post-it -lappuja, joista kertyi illan aikana kokonaiskuva tämän ryhmän konsepteista.

Tosiäijät eivät satuile

Yhtenä menetelmänä kehittämistyöpajassa ehdotettiin Satukortteja (Sagokort). Näitä korttejahan riittää, ja monesti käytän itse vähän vastaavia menetelmiä, kun haen ideoita ja vastauksia vaikka lehtien kuvista. Luovia menetelmiä kannattaa käyttää, armahat, sillä ne ovat todella tehokkaita ja nopeita. Ei niistä tarvitse tehdä koko päivän työpajoja Levin hiihtomajoilla.

Mariana ei opeta meille pelien käyttöä menetelmänä, sillä pelien tekeminen on niin vaikeaa. Totta varmasti, mutta joskus jonain päivänä minä vielä joskus käytän peliä menetelmänä. Suunnittelupelissä mummot kertovat omasta arjesta, ja niitä hyödynnetään verkkopalvelun suunnittelussa.

Kohderyhmäni huhuu?

Useammassa työssä keskustelimme (tai ainakin minä ja sivupersoonani keskustelimme) kohderyhmän merkityksestä. Kohderyhmä ei ollut kaikissa ihan selvä. Kukaan tuskin sitä tahallaan tai pahuuttaan laiminlyö, mutta tokihan se liian helposti jää utuiseksi.  

Toisaalta konseptin tarkentuessa saattaa huomata, että jo esitetty kohderyhmä on väärä. Itselläni kohderyhmä tarkentui skenaarioiden jälkeen. Enhän minä ollut tekemässä oikeastaan mitään käyttäjälle, siis näille tuhansille ja taas tuhansille Intranet-käyttäjälle. Niin, niitähän olisi varmasti yli 50.000. Huh. Sen sijaan kohdennan tutkimukseni Intranet-päätoimittajiin. Tämä oli todella lohdullinen hoksaus.

Raportti ja Pecha Kucha

Viimeiselle kerralle (kahden viikon päästä) pitää testata konseptia ulkopuolisella ja esittää mitä on tehnyt. Konseptin testaamisen prosessista tulee kirjoittaa noin viiden sivun raportti käyttäen annettuja artikkeleita lähteinä. Ei mahdoton tehtävä? Katsotaan mitä saan aikaiseksi määräaikaan mennessä. Se jäi vähän epäselväksi, mutta kuuluu mulla luokkaan ”ennen ansaittua talvilomaa”.

Ja viimeisillä hetkillä saimme vielä toisen tehtävän. Pöh. Kaikille 20 slidea, jotka esitetään 20s per slide. Yhteensä ajaksi tulee siis 6.40s. Konsepti, mitä olen tehnyt, miten se on testattu ja miten siihen on tultu.

Voi Exceliäkin käyttää luovasti

Tämä Marianan kurssi on kaikessa ahdistavuudessaan ollut välillä vähän palkitsevakin (olikohan tarpeeksi varovaisesti sanottu?), kun hetkellisesti olen tuntenut itseni luovaksi.

Mariana välittää diansa Moodleen. Etsi ne sieltä, kun haet kotitehtävän tehtävänantoa.

New media value chains in Frenglish

Framilla oli jälleen franskatar, jonka ranskalaista aksenttia olin näköjään oppinut jo kuuntelemaan. Rasti seinään tai virtuaaliseen oppimispäiväkirjaan.

Saimme tehtävän, joka oli tarkoitus saada jo pari viikkoa sitten. Moodle ei ollut toiminut toivotulla tavalla. Tehtävä tehdään nyt seuraavalle kerralle, jolloin niistä pidetään 5-10min esitykset. Tehtävä: Analyze an example of new media value chains and/or participatory practice linked to the subject of your thesis. Ensin esimerkkien löytäminen tuntui helpolta, mutta jo illan tuntien aikana sisäinen sensuuri blokkasi valtaosan ideoistani.

Virtuaalikauppaa ja virtuaalirahaa

Lämmittelimme etsimällä Freemium-esimerkkejä. Yhteenvetona todettiin, että useimmathan toimivat niin. Ensin saadaan jotain ilmaiseksi, ja rahalla saa esimerkiksi yhteystietoja, lisätilaa, lisätoimintoja, mainosvapauden, tarkempaa tietoa tai analyysejä tms.

V-commerce oli taas minulle uusi termi. Ymmärsin sen virtuaalisten tuotteiden kaupaksi: kaiken maailman hömppäkivaa myydään usein pienellä mutta kuitenkin niin röyhkeällä hinnalla. Virtuaalituotteista oli vaikeampi löytää esimerkkejä: HabboHotel, SecondLife, Farmville. Löysimme lähinnä pelimaailmaan löytyviä esimerkkejä.

Entä ovatko profiilin keräämät arvostuspisteet virtuaalista kauppaa? Tavallaan ei, mutta silloin ovat, jos niiden avulla voi ostaa jotain. Joskus esimerkiksi tietylle tasolle arvostettu tyyppi voi myydä kalliimmalla tai saada laajemman palvelun tms. Jos esimerkiksi kuvaajan valokuvaa on pisteytetty korkealle, sen voi myydä kalliimmalla hinnalla, mutta siinä palveluntarjoaja ei myy tuotetta, eikä toisaalta itse tuotekaan ole virtuaalinen.

Virtuaalirahan perässä tulevat virtuaalivarkaudet. Suomessa on juuri ollut tapaus, jossa virtuaalivarkautta ei luokitettu varkaudeksi. Vaikka pahempiakin rikoksia löytyy, moisen hyväksyminen on huono signaali nuorisolle.

Virtuaalilahjoja virtuaalikavereille virtuaalisynttäreinä

Kaiken maailman virtuaalilahjoista oli puhetta. Haluatko antaa syntymäpäivälahjaksi isommat lihakset, tai vaatteita virtuaalihahmoille, nalleja tai tuoppillisia Facebookissa, brändätyn t-paidan Second Lifessa tai kenties blogien tuunauksen? Virtuaalilahjat toimivat laajimmin treffipalveluissa: Siellähän voi pienen lahjan avulla osoittaa vastaanottajan tärkeyden. Oh, young love.

”Anna lahjaksi hyvä elämä” -tyyppiset hyväntekeväisyyslahjat ärsyttivät minua pitkän aikaa, kunnes sain itse aivan mahtavan lahjan: Mainostoimistomme antoi yhtenä jouluna fleece-peiton, ihan sellaisen tavallisen edullisen. Kortissa luki: ”Yksi Sinulle, yksi afrikkalaiselle lapselle” tms. Nyt aina kun lämmitän itseäni peitolla, tunnen olevani todella hyvä ihminen. Lahjan saamisesta on jo aikaa, joten olen ilahduttanut itseäni tällä kaikella hyvyydelläni jo monta vuotta.

Luottamuksellinen: Hip hops

Lyhyt keskustelu yliopen kanssa avitti taas somasti etiäpäin. (Ope ei muuten ole sukua Koop Arposelle tai ainakaan sukunimi ei ole sama eli turha sitä miettimään.) Sovimme, että saan seuraavaan esityskertaan valmiiksi alustavia tuloksia kyselystäni. Näin lupaus on kirjattu, eikä sen lunastamisesta ole epäilystä. Tiättykän! Vain ne vastaukset puuttuvat, niin ja ne kysymykset.. Tämä seuraava rajapyykki tuntui varsin kohtuulliselta ja ihanan konkreettiselta stepiltä kohti valmista opinnäytetyötä.

Keskustelimme myös rajauksestani. Onko rajaaminen etusivuun liian vähän? Totuuden nimissä niin moni asia vaikuttaa etusivun elementteihin, että tutkin toki taustojakin. Etusivu on kuitenkin kiinnostava rajaus päätoimittajien kannalta, sillä useimmiten juuri heillä on jokin valta siitä, mitä etusivulle "pääsee".

Toinen kysymykseni liittyi luottamuksellisuuteen: Pitääkö opinnäytetyöhön kirjata tutkimukseen osallistuneet yritykset? Ei kuulemma tarvitse. Huh. Tämä helpottaa varmasti sitä, että ihmiset uskaltavat vastata avoimemmin. Mikäli käytän hyvänä esimerkkinä jotain yritystä nimeltä, kysyn siihen erikseen luvan. Ja hirveän suurta menetystä ei tule, vaikka en saisi lupaa ja peittäisin esimerkistä kaiken tunnistettavuuden. Tärkeintä on säilyttää päätoimittajien suuntaan ehdoton luottamuksellisuus, kun kuitenkin puhutaan yritysten Intraneteistä, ei julkisista sivustoista.