Syyskauden yhteenveto

Opinnot ovat nyt ajallisesti melkein puolivälissä, mutta oppimista riittää vielä mojovasti ennen kuin kutsun itseäni ylemmäksi medianomiksi. Koulutus on keskittynyt käytännön etuihin kuin halusin. Melkeinpä kaiken voi sovittaa suoraan työelämään. Tehtävänannot ovat riittävän ajankohtaisia ja toisaalta myös joustavia, jotta ne voi sovittaa senhetkiseen työtilanteeseen.

Antoisinta syksyn aikana on ollut opinnäytetöiden kehittyminen saadun palautteen avulla. Moni epäröi välillä, pitääkö esityksiä olla niin usein, mutta aika monen aihe kehittyi sen myötä, kun sitä esitteli neljättä kertaa. Jo aiheen ääneen sanominen riitti, jotta opiskelukavereilta sai palautetta aiheen mielekkyydestä. Yllätyin positiivisesti saadun palautteen määrästä: Niin opiskelijat kuin opettajatkin antavat paljon palautetta ja hyvin rakentavassa ja avuliaassa hengessä.

Ulkomainen opetus on ehdottomasti rikkaus opetukselle. Toisinaan se oli myös melko raskasta illalla ihmiselle, joka pyrkii rauhoittamaan iltansa jo ennen yhdeksää. Huomasin useamman kerran ymmärtäneeni jotain ihan väärin pienen kielellisen nyanssin vuoksi. Tämä oli kiinnostavaa huomata, sillä olen kuitenkin verrattain tottunut työskentelemään kansainvälisessä ympäristössä.

Oppitunneista minua miellyttivät eniten sosiaalisen median ansaintalogiikat. Havahduin monta kertaa tuntien jälkeen miettiväni erilaisia sosiaalisen median hyödyntämistapoja vain unohtaakseni ne hetken päästä. Tämä mahdollisuuksien meri onkin luontaista ajallemme. Samalla se on johtanut aikajänteen ja pinnan lyhenemiseen.

Koulutuksen aikana liityin ja erosin monesta sosiaalisen median palvelusta kokeillakseni niiden käyttöä. Syksyn aikana kuhistiin monen palvelun haavoittuvuudesta, kun me kokemattomat emme ymmärrä palvelun perusperiaatteita. Tunnistin sen itsessänikin, että eihän sitä yleensä jaksa lukea kaikkea pienellä painettua. Tänä syksynä tutustuin myös palveluiden käyttösääntöihin, mikä oli silmiä avaava kokemus. Moni kirjautuminen jäi lähettämättä sääntöjen lukemisen jälkeen.

Loppusyksyn tentit jännittivät minua hieman. Noloa sinänsä, mutta huomasin etten osaa kirjoittaa enää käsin: Käteni puutuivat, ja jouduin miettimään tekstin jäsentämistä tavalla, jota en sittenkään muistanut kouluajoilta. Kirosin ensin, että kokeet pitäisi saada tehdä koneella, mutta nostalgian fanina aloin kannattaa paperille kirjoittamista. Eipä olisi pahitteeksi, jos osaisi rakentaa selkeän tekstin myös perinteisin menetelmin.

Yllätyin tenttikirjoista hieman, sillä olisin odottanut niiden liittyvän tiiviimmin opintoihin. En kuitenkaan antanut sen häiritä, sillä molemmat kirjani olivat erittäin hyödyllisiä: Pelimaailmojen tunteminen helpottaa esiteini-ikäisten kasvatusta; Sydänmaanlakan Oy Minä Ab –malli ansaitsi päästä työhuoneeni seinälle. Siinä se muistuttaa kokonaisuudesta, josta pitää huolta etenkin näin kurjempina aikoina. Ostin kirjan itselleni, jotta voin antaa sen kiertoon myös työpaikallani.

Vaikka luulin olevani varautunut, yllätyin kuitenkin opiskelun tiiviydestä. Sen sijaan etäopiskelua on ollut yllättävän vähän. Jälkikäteen ajateltuna en tainnut hakiessani edes tietää, kuinka usein lähiopiskelua on. Varmasti hyvä niin, sillä olisin voinut jättää silloin hakematta peläten talven automatkoja etenkin iltaisin. Välimatka on osoittanut hyvätkin puolensa: Kotimatkalla ehtii työstää opittua ja pohtia seuraavia siirtoja.

Opinnäytetyöt vaiheessa, ihan hyvässä

Syyskauden päätteeksi kävimme läpi opinnäytetöitä ja kunkin saavuttamia tuloksia tähän asti. Paikalla oli vai muutama muu opiskelija, sillä ryhmä oli jaettu useampaan seminaarikertaan. Ottaen huomioon, ettei koulutus ole vielä edes puolivälissä, kanssasisareni ja -veljeni olivat päässeet jo pitkälle. Tokihan minäkin olin jo saanut aikaan jotain ja melkeinpä sen mitä oli tarkoitus. Kaupan päälle sain myös ähistyä ääneni pois eli muut saivat kuunnella melkoista hönkimistä.

Osa meistä pohti vielä aineistonhankinnan ongelmia. Oma aiheeni on sen verran selkeä ja sen puolesta aika kompakti paketti. Toisaalta voi ajatella, että vähän harvinaisempi aihe voisi olla palkitsevampi. Itse olen kuitenkin sen puolesta tyytyväinen omaan aiheeseeni, sillä sosiaalisen median käyttöä nimenomaan yritysten sisäisessä käytössä ei ole tähänastisten vastausten perusteella kovin yleistä.

Kohti opinnäytetyötä jo useamman vuoden ajan

Eniten minua tänään kosketti toisen opiskelijan tarina siitä, kuinka oman opinnäytetyön tekeminen on alkanut jo vuosia sitten. Mielestäni oli kiinnostavaa ajatella, että kehittämistyö oli jo pitkällä vaiheessa, vaikka itse tutkimus ei olisi kuin alkutekijöissään.

Matkalla kohti opinnäytetyötä ja viisastumista yleensä saattaa huomata pyörineensä tietyn aihepiirin ympärillä jo pidemmän aikaa. Omassa työtilanteessani pohdin myös sitä, olisiko minunkin aika jo erikoistua johonkin vähän kapeampaan alueeseen. Kuka ties, vaikka joskus minäkin vielä erikoistuisin, vaikka aika erikoinen jo olenkin.

Kohderyhmähyväksikäyttöä

Niin minulla kuin parilla muullakin opinnäytetyötään esittelevällä oli kohderyhmä ollut välillä epäselvä. Se on osa aihetta ja saattaa muuttua matkan varrella. Minun työni osalta huolehdin ensin kohderyhmän rajaamisesta, mutta rauhoituin aika pian. Ensimmäisten hahmotelmien jälkeen päätin vain päättää: Mikä auttaisi minua eniten? Ja kas, melko näppärä kohderyhmä oli kasassa.

Nyt iski sisällysluettelokateus!

Olin hieman pettynyt, etten ollut vielä itse tehnyt sisällysluetteloa opinnäytetyölleni. Onhan se minullakin mielessäni, mutta olisihan se jo aika nähdä ruudulla. Tänään juttelimme siitä, kuinka jo alkuvaiheessa kannattaa tehdä sisällysluettelo ja muokata sitä jatkuvasti. ”Sisällysluettelo on kuin rakennuksen piirrustukset”, sanottiin. Ainakin meidän kotona lopullinen rakennus ei vastannut ihan alkuperäisiä piirrustuksia. Hyvänä lisänä sisällysluetteloon oli ehdotus viitteellisestä sivumäärästä. Näin painoarvot selviävät itselleenkin paremmin.

Toinen tehokas kiteyttäjä on otsikon hahmottelu. Mikä on opinnäytetyön työnimi? Kuvaako se työtä riittävällä tarkkuudella? Entä voisiko sen avulla rajata jotain kenties ulos? Kaikkea ei voi eikä kannata sisällyttää otsikkoon, saati sitten työhön.

Kolmantena apuna on kyllä keskustelu niin opiskelukavereiden kuin käytännössä mielestäni ihan kenen tahansa kanssa. Avoimin mielin keneltä tahansa voi saada yllättäen apua omien ajatustensa jäsentämiseen. Kiitos siis erityisesti kaikille luokkakavereilleni ja lähipiirilleni, jotka jaksavat kuunnella samaa tarinaa uudelleen ja uudellen. Joka kerta aiheeseen löytyy joku uusi ulottuvuus. Vad spännande.

Ensi viikolle on sovittu vain pikkujoulujuhla, johon en edes pääse, joten opiskeluni yhteisöllinen osuus päättyi tänä vuonna tähän.