Theory of Innovation

Evgeniya Boklage tutustutti meidät innovaation teoriaan lähtien ainakin riittävän kaukaa. Matka lähti 1800-luvulta, jolloin suomalaiset olivat ainoita Euroopassa, jotka (ehkä saunakulttuurista johtuen) uskalsivat käyttää saippuaa. Muut pelkäsivät sen poistavan ihon suojaavan ominaisuuden. Onneksi nykypäivänä me kaikki tiedämme, että Dove suojaa.

Gillette-terässä oli alussa vain yksi terä, kunnes eräs opiskelija keksi tuplata määrän. Jos yksi on niin mahtava, mitä voikaan tehdä kaksi terää. Muutama vuosi myöhemmin teriä taitaa olla nyt neljä.

Introduction, Permeation, Power

Väliotsikossa luetellaan teknologisen vallankumouksen kolme vaihetta. Vallankumous on kaikkialla tai ainakin niin markkinoidaan. Näinköhän kuitenkaan näitä tapahtuu ihan joka päivä? Teknologisen vallankumouksen piirteitä esiteltiin neljä:

1.       Kauaskantoiset vaikutukset koko talouteen

2.       Kaikenkattava vaikutus kaikkialle talouteen

3.       “Metaparadigma” eli sisältää uusia konsepteja, teorioita ja metodeja

4.       Valtavat sosiaaliset vaikutukset

En minä näistä paljon ymmärrä, mutta sen verran, että en taidakaan elinaikani aikaansaada teknologista vallankumousta.

Innovation, communication, channels, time

Itse Rogers on löytänyt neljä olennaista asiaa innovaatiolle. Näitä pitänee tarkastella sosiaalisessa ympäristössään, mutta kelpaavat keskustelun pohjaksi. Ensinnäkin itse innovaation pitää olla termin arvoinen. Tämä ei ole välttämättä oletusarvo, kun kaikki on niin kovin innovatiivista.

Viestinnän osalta massamedialla on vahvin vaikutus tai näin tunnilla väitettiin. Niiden kautta saadaan yhteys mahdollisimman moneen ihmiseen ja ne ovat tärkeitä myös tutkimuksen ja kehityksen osalta. Ihmisten välisillä kanavilla on kuitenkin vähintään yhtä vahva arvo. Palaamme taas siihen, kuinka tuttujen suositukset ovat tärkeitä.

Ajan osalta on kaksi näkökulmaa: päätöksentekoprosessi (information -> persuasion -> decision -> implementation -> confirmation) sekä innovatiivisuusluokat (innovators 1% -> early adopters 13% -> early majority -> late majority -> laggards 16%). Viimeinen tarkoittaa ystävämme Google Translaten mukaan nahjusta. He ovat niitä, jotka sisäistävät uuden teknologian vasta buumien jälkeen.

Olisipa kivaa olla välillä ekana liikenteessä tai toisaalta se nahjuksista nahjuksin, maailman hitain innovaattori.

Lähinnä kai sitten verkkolehdistä

Aloitimme illan miettimällä verkkolehtien ansaintalogiikkaa. Voisiko lehtijutut lukea yksittäin ja maksaa vain luetuista jutuista? Voi olla, että se toimii jossain, mutta ei se kovin kätevältä kuulostaisi. Minä en ainakaan halua miettiä ja arvuutella sisältöä ennen kuin päätän haluanko lukea jutun. Sen sijaan voisin jälkikäteen kompata kirjoittajaa viskomalla senttejäin hyville jutuille.

Kannattiko siirtyä verkkoon?

Suomen ensimmäinen verkkolehti oli kenties Kauppalehti vuonna 1994 tai 1995. Ope tosin kertoi Tursarin tulleen ensimmäisenä vuonna 1995. Hesarin verkkoliite julkaistiin verkossa vasta vuonna 1999. Jälleen huomaamme länsirannikon jyräävän.

Ensimmäisenä Euroopassa kokonaan verkkoon siirtynyt lehti oli Taloussanomat. Jeii, suomalaisia pioneerejä! Tämä oli vasta vuonna 2007, yllättävää. Taloussanomat alkoi kuulemma tuottaa kuulemma vasta vuonna 2010. Eli olihan verkkoon siirtyminen onnistunut siltä kannalta, että vasta tuolloin lehti alkoi kannattaa. Itse ihmettelin kyllä, kuinka Taloussanomat alussa yritti enemmän samantyyppisillä juttutyypeillä kuin paperiversiossa. Tosin nykyään lehti on siirtynyt paljon lähemmäksi tavis tallaajaa.

Viisi syytä käyttää nettiä

Päivän päätteeksi veikkasimme viittä eri tapaa käyttää nettiä tärkeysjärjestyksessä.

1.       Viihde, pelaaminen

2.       Yhteydenpito, sähköposti, chat

3.       Tiedonhaku

4.       Työ, opiskelu

5.       Asiointi, hyötypalvelut, ostokset, pankki, time schedules

Veikkauksemme oli räikeän väärä. Tärkeimmät olivat oikeasti sähköposti, tiedonhaku, pankkiasiat, verkkolehtien lukeminen. Ikinä en enää tee virhettä! Menin vielä enemmän vikaan eroissa ikäluokkien tai sukupuolten välillä. Naiset etsivät enemmän tietoa, miehet myyvät. Niin no, naiset ostavat tietty!

Lähinnä printtimedioista

Tämä olikin toiseksi viimeinen kerta Gwenaëllen kanssa. Harmi sinänsä, koska pidin hänen tyylistään ja erityisesti kurssin sisällöstä. Useimmiten tunneilla on ensin arvailtu jotain tilastoja ja sen jälkeen katsottu oikea tulos ja keskusteltu siitä.

Tänään puhuimme printtimediasta. Katsoimme tilastoja vuosilta 1998-2008, ja kokonaisuutena se ei ole pienentynyt ainakaan rahassa. Vuoden 2008 jälkeen sen sijaan printtimedian osuus on vähentynyt ja trendi on vahvasti alaspäin.

Television käyttö saattaa olla vähentymässä, mutta rahaliikenne sen sijaan on lisääntynyt. Yksittäisenä tilastona minua ilahdutti erityisesti, että hakemistojen käyttö on vähentynyt 10% ja elokuvien sen sijaan lisääntynyt 16%.  Buahhahhaa.

Onko painetulla medialla tulevaisuutta?

Painetulle medialle ei ennustettu kovin ruusuista tulevaisuutta. Ryhmämme aukoton veikkaus oli, että päivittäisuutiset saa nopeammin sähköisten kanavien kautta. Viisautta jaossa! 

Jakeluverkkokin on kutistunut sen verran, että aamujakelulla ei välttämättä voi kilpailla. Sitä paitsi kaksikymppinen on jo niin tottunut nettiin, ettei osaa kaivata edes sitä sunnuntai-Hesaria. Junnut kaipaavat sitä paitsi aamulehtensä kanssa kylkiäisenä vähintäänkin Pepsimäksyn ja karppaajan leivän.

Lehdistöämme suojaa toki jokunen toinenkin tekijä kuin kuitenkin suhteellisen toimiva aamujakelu. Suurin suojaava tekijä on harvinainen kieli, jolloin kilpailijoita on vähemmän. Jäin miettimään, kuinka paljon on suoraan käännettyjä lehtiä. Useimpiin asioihin suorat käännökset eivät toimi, sillä paikallisuus on tärkeää, mutta tietyt yleissivistävät aikakauslehdet voisivat toimia suomeksikin. Ja onhan se aina miellyttävämpää lukea omalla kielellä.

Keskustelimme myös painetun sanan vähenemisestä. Sitähän voisi kehittää palvelun, joka lukisi ääneen sanomalehden vaikkapa työmatkan aikana. Toim. huom. Taas tul pisnis-idea! Älä vain kerro kenellekään. Siinä onkin minulle sopiva tulevaisuuden ammatti: lehdenlukija! Rakas appiukkoni oli värvännyt itselleen aikoinaan kimppakyydin saadakseen lehden luettua työmatkan aikana. Miksei teknologia ole tullut hätiin? No, luultavimmin onkin, mä en vain tiedä.

Ansaintalogiikkaa

Oma veikkauksemme oli, että tilausmaksut ja mainostuotot tuottavat suurimman osan niin aikakauslehtien kuin sanomalehtien tuotoista. Jotain uudenlaisiakin tuottoja mietimme. ”Startup-lehdissä” perustetaan lehti vain myytäväksi isommalle tekijälle. Samoin mainosmyynti lienee monipuolistunut: Product placement voi toimia myös lehdissä tai lehtien kylkiäisenä samalla jakelukustannuksella myydään vaikkapa esitteen jakelua.

Mielenkiintoisinta oli alkaa pohtia, mihin tilaajatietojani käytetään. Vaikka tilaajarekisteriä ei myytäisi suoraan eteenpäin, voi lehti rahastaa tarjoamalla väylää oikeaan kohderyhmään  vaikkapa tilaajaetujen kautta. Tilaaja saa edun nro 43 kaupasta, joka maksaa edun mainostamisesta lehdelle. Jotain mätää vai puhtaasti win-win? Varmasti molempia.

Tekijänoikeuksista

Tällä kertaa meillä oli “projektin johtamista”. Viime kerralla samoja tekijänoikeusasioita käytiin otsikon ”projektin talous” alla. (Tuolloin tosin pystyin itse osallistumaan vain etänä, joka ei oikein teknisesti onnistunut.) Hieman nyppii tämä, että osioista ei ole tehty selkeitä kokonaisuuksia. Kaipaisin jokaiselle ”kurssille” kirjatut tavoitteet, suoritusvaatimukset jienee. Yhtä kaikki opetus oli tänään hyvin kiinnostavaa ja mies kuin Mertaranta. Sen puoleen ei siis ole urputettavaa.

Suojan syntymisen edellytys on, että teoskynnys ylittyy. Tästä (ja muista hankalammistakin termeistä) keskustelimme tänään.

Käyttöesineillä (esim. Fiskarsin sakset) on yleensä mallisuoja. Mallisuojassa pitää kopion mennä tosi lähelle alkuperäistä ennen kuin se tulkitaan rikkeeksi.

Taloudelliset ja moraaliset oikeudet

Jos teos tulee suojatuksi, tekijä saa taloudelliset ja moraaliset oikeudet.

Taloudelliset oikeudet

1.       Välittäminen: tv, radio, Internet

2.       Levittäminen: kirjakaupat esim. vuokraaminen tai myyminen

3.       Esittäminen: läsnäolevalle yleisölle esim. teatteri

4.       Julkinen näyttäminen: taulunäyttely

Moraaliset oikeudet

1.       Isyysoikeus: nimenkäyttö

2.       Respektioikeus

Tämän luokittelun lisäksi löysin muitakin moraalisia oikeuksia ystävältämme Wikipediasta.

Meitä opiskelijoita tietysti ilahduttaa, että opiskelu on tulkittu yksityiseen käyttöön eli saa esimerkiksi kopioida kirjaston kirjan opiskelukäyttöön.

Sitaattioikeus

1.       Pitää olla julkistettu

2.       Hyvän tavan mukaisesti (asiallinen yhteys)

3.       Tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa

Asiallinen yhteys voi olla kritiikkiä tai arvostelua, esimerkiksi viitaten kirjan tiettyyn kohtaan. Tarkoituksen edellyttämä laajuus asettaa pituudelle tiettyjä rajoituksia. Tekijänoikeuslaki ei aseta pituudelle ylärajaa ja esimerkiksi tieteellisessä tekstissä hyväksytään yleensä pidempien tekstien lainaamista. Lainaus ei saa myöskään olla liian lyhyt, jotta lainauksesta ei synny harhaanjohtavaa kuvaa. Irralliset otteet ovat sitaattioikeuden loukkaamista.

Pelkästään sitaateista koostuva teos (runokokoelmat) ovat kiellettyjä. Tekijänoikeudellisessa mielessä myöskään esimerkiksi kuolinilmoitukseen ei saa julkaista runoa tai muuta sitaattia.

Sitaattioikeus ei anna lupaa ottaa huvittavia paloja tehdäkseen ivaa.

Toisarvoinen käyttö

Taideteos saadaan sisällyttää valokuvaan, elokuvaan tai televisio-ohjelmaan, jos teoksella on toisarvoinen merkitys. Jos mainoskuvaustilanne tehdään niin, että rekvisiitaksi haalitaan taustalle jotain, se voidaan tulkita kielletyksi. Jos sama rekvisiitta vilahtaa elokuvassa taustalla, se voidaan sallia.

Uusia termejä oli todella paljon. Teoskynnyksen ylittyminen tuntui välillä olevan melkoista arpapeliä. Jos tämä laki ei koske tilannetta, niin ehkä tämä toinen laki koskeekin jne. Siispä yhteenvetona en pystynyt päätymään kuin siihen, että maalaisjärjen käyttö on sallittua ja jopa suotavaa.

Back in business

Parin lomaviikon jälkeen olin täynnä tarmoa. Luojan lykky, että myös aihe ja luento oli kiinnostava, niin pääsin nopeasti sisään opiskeluun. Tokihan olin kantanut koulukirjoja mukanani myös lomalla, mutta pelkästä kantamisesta ei vielä viisastunut. 

Yhteisöllinen päätös

Keskustelimme Wikipedian päätöksestä sulkea oma sivustonsa päiväksi protestina uutta IPR-lakia vastaan. Jäin miettimään Wikipedian perustajajäsenen Jimmy Walesin tapaa viitata päätökseen yhteisöllisenä päätöksenä (”community decision”). Mikä tekee päätöksestä yhteisöllisen? Ja ennen kaikkea, mikä Jimmy on sanomaan päätöksen yhteisöllisyydestä. Jos Wikipedia on sillä tavoin yhteisöllinen kuin mitä minä ajattelen sen olevan, niin ainakaan minun mielipidettäni ei ole kysytty. Murr! Ja kyllä, minä olen kirjoittanut Wikipediaan ja edustin sitä viidenneksen vähemmistöä luokassamme.

Kulttuurieroja sosiaalisessa mediassa: Nimettömyys

Vain viidennes japanilaisista käyttää omaa nimeään, kun Koreassa yli puolet esiintyy omalla nimellään. Omasta persoonastaan ei kerrota paljon Japanissa, jossa vain 30% tuntee toisensa yhteisössä (vs. 61% Etelä-Koreassa). Samoin verrattuna eurooppalaisiin japanilaiset arvostavat enemmän anonymiteettiään. Japanissa ei siis toimi palvelut, joissa edellytetään laajaa avautumista.

Myös virtuaalisuus lämmittää japanilaisia. Beru-tomo eli pager friends on japanilainen trendi, jossa tuntemattomat vaihtelivat piipperiviestejä. Himpun verran omituista, mutta hauskaa. Kuvannee hyvin japanilaisia.

Japanilaiset kirjoittavat 37% maailman blogeista. Tämä sopii nyt japanilaisista luomaamme mielikuvaan.

Se pieni ero

Keskustelimme paljon mies- ja naisbloggaajien välisistä eroista. 

Miehet kertovat itsestään minimaalisen vähän tietoa. Naiset sen sijaan paljastavat itsestään enemmän. Henkilökohtaisuudesta tulee tietysti myös enemmän ongelmia perhepiirissä, kun eukot lavertelevat mitä sattuu myös kanssasisaristaan.

Naisilla on matalampi profiili blogien kirjoittamisessa, ja miehet kirjoittavat enemmän mielipiteistään. Naiset arvostavat enemmän saamaansa palautetta ja kirjoittavat henkilökohtaisemmin.

Gender and genre variation in weblogs vahvistaa, että miehet kirjoittavat enemmän mielipiteistään, naiset kirjiottavat enemmän päiväkirjamaisesti. Tästä voi päätellä, että naiset kirjoittavat ehkä useammin. Miehet sen sijaan linkittävät enemmän ja siten viittaavat muihin lähteisiin.

Syyskauden yhteenveto

Opinnot ovat nyt ajallisesti melkein puolivälissä, mutta oppimista riittää vielä mojovasti ennen kuin kutsun itseäni ylemmäksi medianomiksi. Koulutus on keskittynyt käytännön etuihin kuin halusin. Melkeinpä kaiken voi sovittaa suoraan työelämään. Tehtävänannot ovat riittävän ajankohtaisia ja toisaalta myös joustavia, jotta ne voi sovittaa senhetkiseen työtilanteeseen.

Antoisinta syksyn aikana on ollut opinnäytetöiden kehittyminen saadun palautteen avulla. Moni epäröi välillä, pitääkö esityksiä olla niin usein, mutta aika monen aihe kehittyi sen myötä, kun sitä esitteli neljättä kertaa. Jo aiheen ääneen sanominen riitti, jotta opiskelukavereilta sai palautetta aiheen mielekkyydestä. Yllätyin positiivisesti saadun palautteen määrästä: Niin opiskelijat kuin opettajatkin antavat paljon palautetta ja hyvin rakentavassa ja avuliaassa hengessä.

Ulkomainen opetus on ehdottomasti rikkaus opetukselle. Toisinaan se oli myös melko raskasta illalla ihmiselle, joka pyrkii rauhoittamaan iltansa jo ennen yhdeksää. Huomasin useamman kerran ymmärtäneeni jotain ihan väärin pienen kielellisen nyanssin vuoksi. Tämä oli kiinnostavaa huomata, sillä olen kuitenkin verrattain tottunut työskentelemään kansainvälisessä ympäristössä.

Oppitunneista minua miellyttivät eniten sosiaalisen median ansaintalogiikat. Havahduin monta kertaa tuntien jälkeen miettiväni erilaisia sosiaalisen median hyödyntämistapoja vain unohtaakseni ne hetken päästä. Tämä mahdollisuuksien meri onkin luontaista ajallemme. Samalla se on johtanut aikajänteen ja pinnan lyhenemiseen.

Koulutuksen aikana liityin ja erosin monesta sosiaalisen median palvelusta kokeillakseni niiden käyttöä. Syksyn aikana kuhistiin monen palvelun haavoittuvuudesta, kun me kokemattomat emme ymmärrä palvelun perusperiaatteita. Tunnistin sen itsessänikin, että eihän sitä yleensä jaksa lukea kaikkea pienellä painettua. Tänä syksynä tutustuin myös palveluiden käyttösääntöihin, mikä oli silmiä avaava kokemus. Moni kirjautuminen jäi lähettämättä sääntöjen lukemisen jälkeen.

Loppusyksyn tentit jännittivät minua hieman. Noloa sinänsä, mutta huomasin etten osaa kirjoittaa enää käsin: Käteni puutuivat, ja jouduin miettimään tekstin jäsentämistä tavalla, jota en sittenkään muistanut kouluajoilta. Kirosin ensin, että kokeet pitäisi saada tehdä koneella, mutta nostalgian fanina aloin kannattaa paperille kirjoittamista. Eipä olisi pahitteeksi, jos osaisi rakentaa selkeän tekstin myös perinteisin menetelmin.

Yllätyin tenttikirjoista hieman, sillä olisin odottanut niiden liittyvän tiiviimmin opintoihin. En kuitenkaan antanut sen häiritä, sillä molemmat kirjani olivat erittäin hyödyllisiä: Pelimaailmojen tunteminen helpottaa esiteini-ikäisten kasvatusta; Sydänmaanlakan Oy Minä Ab –malli ansaitsi päästä työhuoneeni seinälle. Siinä se muistuttaa kokonaisuudesta, josta pitää huolta etenkin näin kurjempina aikoina. Ostin kirjan itselleni, jotta voin antaa sen kiertoon myös työpaikallani.

Vaikka luulin olevani varautunut, yllätyin kuitenkin opiskelun tiiviydestä. Sen sijaan etäopiskelua on ollut yllättävän vähän. Jälkikäteen ajateltuna en tainnut hakiessani edes tietää, kuinka usein lähiopiskelua on. Varmasti hyvä niin, sillä olisin voinut jättää silloin hakematta peläten talven automatkoja etenkin iltaisin. Välimatka on osoittanut hyvätkin puolensa: Kotimatkalla ehtii työstää opittua ja pohtia seuraavia siirtoja.

Opinnäytetyöt vaiheessa, ihan hyvässä

Syyskauden päätteeksi kävimme läpi opinnäytetöitä ja kunkin saavuttamia tuloksia tähän asti. Paikalla oli vai muutama muu opiskelija, sillä ryhmä oli jaettu useampaan seminaarikertaan. Ottaen huomioon, ettei koulutus ole vielä edes puolivälissä, kanssasisareni ja -veljeni olivat päässeet jo pitkälle. Tokihan minäkin olin jo saanut aikaan jotain ja melkeinpä sen mitä oli tarkoitus. Kaupan päälle sain myös ähistyä ääneni pois eli muut saivat kuunnella melkoista hönkimistä.

Osa meistä pohti vielä aineistonhankinnan ongelmia. Oma aiheeni on sen verran selkeä ja sen puolesta aika kompakti paketti. Toisaalta voi ajatella, että vähän harvinaisempi aihe voisi olla palkitsevampi. Itse olen kuitenkin sen puolesta tyytyväinen omaan aiheeseeni, sillä sosiaalisen median käyttöä nimenomaan yritysten sisäisessä käytössä ei ole tähänastisten vastausten perusteella kovin yleistä.

Kohti opinnäytetyötä jo useamman vuoden ajan

Eniten minua tänään kosketti toisen opiskelijan tarina siitä, kuinka oman opinnäytetyön tekeminen on alkanut jo vuosia sitten. Mielestäni oli kiinnostavaa ajatella, että kehittämistyö oli jo pitkällä vaiheessa, vaikka itse tutkimus ei olisi kuin alkutekijöissään.

Matkalla kohti opinnäytetyötä ja viisastumista yleensä saattaa huomata pyörineensä tietyn aihepiirin ympärillä jo pidemmän aikaa. Omassa työtilanteessani pohdin myös sitä, olisiko minunkin aika jo erikoistua johonkin vähän kapeampaan alueeseen. Kuka ties, vaikka joskus minäkin vielä erikoistuisin, vaikka aika erikoinen jo olenkin.

Kohderyhmähyväksikäyttöä

Niin minulla kuin parilla muullakin opinnäytetyötään esittelevällä oli kohderyhmä ollut välillä epäselvä. Se on osa aihetta ja saattaa muuttua matkan varrella. Minun työni osalta huolehdin ensin kohderyhmän rajaamisesta, mutta rauhoituin aika pian. Ensimmäisten hahmotelmien jälkeen päätin vain päättää: Mikä auttaisi minua eniten? Ja kas, melko näppärä kohderyhmä oli kasassa.

Nyt iski sisällysluettelokateus!

Olin hieman pettynyt, etten ollut vielä itse tehnyt sisällysluetteloa opinnäytetyölleni. Onhan se minullakin mielessäni, mutta olisihan se jo aika nähdä ruudulla. Tänään juttelimme siitä, kuinka jo alkuvaiheessa kannattaa tehdä sisällysluettelo ja muokata sitä jatkuvasti. ”Sisällysluettelo on kuin rakennuksen piirrustukset”, sanottiin. Ainakin meidän kotona lopullinen rakennus ei vastannut ihan alkuperäisiä piirrustuksia. Hyvänä lisänä sisällysluetteloon oli ehdotus viitteellisestä sivumäärästä. Näin painoarvot selviävät itselleenkin paremmin.

Toinen tehokas kiteyttäjä on otsikon hahmottelu. Mikä on opinnäytetyön työnimi? Kuvaako se työtä riittävällä tarkkuudella? Entä voisiko sen avulla rajata jotain kenties ulos? Kaikkea ei voi eikä kannata sisällyttää otsikkoon, saati sitten työhön.

Kolmantena apuna on kyllä keskustelu niin opiskelukavereiden kuin käytännössä mielestäni ihan kenen tahansa kanssa. Avoimin mielin keneltä tahansa voi saada yllättäen apua omien ajatustensa jäsentämiseen. Kiitos siis erityisesti kaikille luokkakavereilleni ja lähipiirilleni, jotka jaksavat kuunnella samaa tarinaa uudelleen ja uudellen. Joka kerta aiheeseen löytyy joku uusi ulottuvuus. Vad spännande.

Ensi viikolle on sovittu vain pikkujoulujuhla, johon en edes pääse, joten opiskeluni yhteisöllinen osuus päättyi tänä vuonna tähän.