Kop kop. Hintsusti pääsee sisään

Nyt se on sitten virallista: Minä valmistun. Tänään ymmärsin sen itsekin, kun opinnäytetyöni julkaistiin Theseuksessa. Otsikoksi painettiin Kop kop. Pääseekö sosiaalinen media sisään? Vaan mitä kertovat tutkimuksen tulokset? Pääseekö? No, melko monella ovella oli vielä korkeita kynnyksiä ennen kuin yrityksen toimintatavat aidosti muuttuvat sosiaalisiksi.

Esittelytilaisuus oli melko jännittävä. Saimme tiedon esittelyistä perjantaina, kun tarkastustilaisuus oli tiistaina. Jäiks! Onnistuin kokoamaan esityksen (ja itseni) suht hyvin ja sain ihan kelpo arvosanankin. Tänä pänä nelonen ei ole enää laisinkaan huono numero. Kypsyysnäytteenä teimme vielä opinnäytetyöstä lehdistötiedotteen oman alan ammattilehteen. Helppo nakki viestintäalan hörhelöille.

Entä mikä oli itselleni suurin hyöty? Ihmiset, ehdottomasti ihmiset! Aiheeni pakotti minut ottamaan yhteyttä tuntemattomiin ja verkostoitumaan minulle uudella tavalla. Kaunein kiitos kuuluu siis kaikille vastaajille, joille lähetän vielä ihan henkilökohtaisenkin kiitoksen. Ensin kuitenkin yritän ymmärtää, että kyllä, taidan sittenkin valmistua – ja vielä ihan ajallaan.

Jee!

Edelleen puolimatkassa (oppimispäiväkirja)

Koulutuksen puolivälissä otsikoin oppimisportfoliosssani olevani puolimatkassa. Vieläkään en ole perillä. Tämäkin koulusta valmistuminen on vain pieni välietappi elinikäisen oppimisen matkalla. Miehelleni olen luvannut, että en nyt hetkeen opiskele, mutta se hetkikin on hyvin häilyvä käsite. Ihminen tarvitsee välillä ohjattua opiskelua, ainakin jos on tällainen laiskemman puoleinen eikä muuten saa aikaiseksi kiinnostua itsensä kehittämisestä.

Opinnäytetyössäni olen pystynyt hyödyntämään monella kurssilla kerättyjä oppeja. Koska opinnäytetyöni aihe muuttui matkan varrella, kuten useimmilla meistä, ei näitä osioita välttämättä näy lopullisessa opinnäytetyössäni. Toimintatapoja esimerkiksi konseptoinnin osalta olen hyödyntänyt laajasti myös päivittäisessä työssäni. Suurin anti työhöni oli kuitenkin opinnäytetyö, joka pakotti minut tarkastelemaan, missä muut yritykset menevät. Se, että otin yhteyttä myös itselleni tuntemattomiin päätoimittajiin, kannusti minua tekemään opinnäytetyötäni kunnolla eikä perinteisesti ”rimaa hipoen”. Tämä oli minulle myös helppo veruke verkostoitua edelleen muiden alan ihmisten kanssa, mitä pidän erittäin tärkeänä työssäni.

Uusi vuosi alkoi tekijänoikeuksien parissa. Olin opiskellut niitä jo aikoinani ja silloinkin päätynyt siihen, että taloudelliset ja moraaliset oikeudet, sitaattioikeus, toisarvoinen käyttö sun muut vaativat useimmiten tarkistusta – laitkin kun muuttuvat. Siispä käytän edelleen maalaisjärkeäni ja tarkistan asiat herkästi luotettavalta taholta. Onneksi töissä meillä on lakimies, jolta voimme kysyä kiperimmätkin kysymykset. Pari tekijänoikeuskertaa oli kuitenkin piristävä kokonaisuus koulutuksessa. Odotin nimittäin opettajan olevan kuivakka lakimies, mutta hänhän viihdytti kuin Mertaranta konsanaan.

Koko koulutuksessa minulle hyödyllisimmät kurssit olivat uuden median ominaisuuksista ja sosiaalisen median ansaintamalleista Gwenaëllen kanssa. Pidin hänen tyylistään ja erityisesti kurssin sisällöstä. Usein tunneilla arvailtiin ensin tilastoja ja sitten ihmeteltiin yhdessä totuutta esimerkiksi kulttuuri- tai sukupuolierojen suhteen. Esimerkiksi Japanissa vain alle viidennes haluaa esiintyä verkossa omalla nimellään, ja miehet kertovat naisia vähemmän henkilökohtaisia asioita. Tunsin itseni välillä siis japanilaiseksi mieheksi.

Huomasin tutustuvani usein myös itseeni verkon käyttäjänä. En ollut pohtinut niin syvällisesti, millainen sosiaalisen median käyttäjä olen tai mitä yleensä ihmiset tekevät verkossa. Niinkin yksinkertainen kysymys kuin mitä verkossa voi tehdä herätti keskustelua. Oikea vastaus tärkeysjärjestyksessä oli: sähköposti, tiedonhaku, pankkiasiat, verkkolehtien lukeminen.

Verkkolehtien keskustelussa oli antoisaa kuunnella todellisia asiantuntijoita, sillä osallistujien keskuudessa oli toimittajia niin verkkolehdistä kuin painetusta mediasta. Mietimme painettujen lehtien tulevaisuutta Suomessa, jossa niiden puolesta puhuvat ainakin aamulehtien toimiva jakeluverkosto ja harvinainen kieli. Edes sunnuntaihesari ei kuitenkaan kuulu enää nuorison aamurutiineihin, ainakaan perinteisenä paperiversiona. Keskustelimme myös painetun sanan vähenemisestä. Olen yleensä ollut lokalisoinnin kannattaja (pelkkien käännösten sijaan), mutta lehtien osalta aloin miettiä myös käännöksiä.

Antoisinta Gwenaëllen kursseissa oli keskustelu uusista ansaintalogiikoista. Lehtibisneksistä keskusteltaessa jäin mm. pohtimaan, kaipaako kukaan muu äänilehtiä työmatkoilleen. Tai kuinka paljon product placementiä käytetään lehtikuvissa? Entäpä suurten yritysten aulatiloissa, joissa istua nököttää paljon vaikutusvaltaisia ihmisiä? Eniten puolittaisia ajatuksia syntyi kuitenkin sosiaalisen median hyödyntämisestä ja vaikka mikään ideoistani ei tulisi suuren yleisön tietoisuuteen, oli lohdullista löytää selityksiä monelle menestystarinalle ja toisaalta flopille.

Innovaatioluennot kevään päätteeksi olivat luvalla sanoen melko väsyttäviä. Minun oli erittäin vaikea seurata, mitä Rva Boklage haki esimerkeillään takaa, kun hän esitteli niitä. Niinpä minulta meni ohi mm. miten työpaikkatupakoinnin vähentäminen, lentokoneiden turvavyöpakko ja muinainen kuvataide liittyvät innovaatioihin. Olen vilpittömästi varma, että ymmärtämättömyyteni liittyi kulttuurien väliseen kuiluun, joka opettajan ja itseni välillä oli valtava. Joskin opettaja oli kovin herttainen, olimme täysin eri maailmoista ja matka keskieurooppalaiseen yliopistomaailmaan oli sittenkin kovin pitkä. Yritin kuitenkin parhaani, vaikkakin osin säälistä.

Keskustelimme kurssilla lyhyesti vallankumouksen vaiheista (Introduction, Permeation, Power). Vallankumous on kaikkialla tai ainakin niin markkinoidaan. Näinköhän sitä kuitenkaan tapahtuu ihan joka päivä? Teknologisen vallankumouksen piirteitä esiteltäessä totesin vain, että ainakaan minä en tule elinaikanani keksimään mitään niin kovin vallankumouksellista. Onko kuitenkaan syytä laannuttaa ihmisen intoa innovoida määrittelemällä ideoita innovaatioiksi tai innovaatioita vallankumouksellisiksi? Tärkeintähän on, että kehitys kehittyy.

Innovaatioluentojen jälkeen palasin takaisin käytännönläheisempään innovaatiojohtamiseen. Luin siis Marianan pari artikkelia uudelleen ja päätin saada niistä kolme ideaa omaan työhöni. Nyt en muista näistä enää kuin kaksi: Päätin tehdä kyselyn omille asiakkailleni tietyn ongelman ympärillä ja tarjoutua tyhmien kysymysten kysyjäksi erääseen tutkimushankkeeseemme. Molemmat olen tehnyt ja edelleen vakuuttunut siitä, että asiakaslähtöisiin innovaatioihin (muilla kai ei bisnesmaailmassa ole merkitystäkään) tarvitaan erittäin syvää ymmärrystä asiakkaan tarpeista, kenties syvempää kuin mitä asiakas on valmis itse antamaan, ja rutkasti rohkeutta heittäytyä niin yksilö- kuin organisaatiotasoilla.

Lopputentteihin piti lukea kaksi kirjaa: Toinen kertoi ihmisestä ja teknologiasta, toinen projektijohtamisesta. Molempien tenttien jälkeen minulla oli tunne, että kyllä ne varmasti ihan hyvin läpi menivät, mutta hetkeen en halua tenttivastauksia kirjoittaa. Jotenkin kysymykset vaikuttivat pirullisen vaikeilta ja erehdyin miettimään kokonaisuuksien sijaan sitä, mitä juuri kyseisessä kohdassa kirjaa sanottiin. Toisessa tentissä olin jo viisaampi, ja kokosin ajatuksiani lyhyiksi muistiinpanoiksi vielä ennen tenttipaperin kääntämistä. Näin olin henkisesti valmiimpi enkä hätääntynyt kysymyksistä, vaikka ne jälleen olivat melko viheliäisiä. Syvällisempää arviota en metodista pysty antamaan, ja molemmista tenteistä sain nelosen.

Koulutuksen kurssisuunnitelmassa oli kursseja projektijohtamiseen liittyen: projektin talous ja projektin johtaminen. Näihin olisin toivonut lisää käytännön työkaluja suoraan projektihallintoon liittyen. Vaikka monessa yrityksessä on omanlaisensa mallipohjat vaikkapa väliraportointiin tai budjetointiin, yleinen yhteinen harjoittelu olisi varmasti ollut hyödyllistä. Tämän uupuminen jäi harmittamaan minua myös sen vuoksi, että olin jättänyt työpaikalla järjestetyn projektijohtamisen koulutuksen väliin ja jäänyt odottamaan ”yleistä” koulutusta aiheesta. Tenttikirja oli kuitenkin erittäin hyödyllinen ja otin sieltä monta vinkkiä omaan työhöni, jossa projektihallinto on verrattain oleellista.

 
Olisin koulutuksen varrella tarvinnut hieman enemmän järjestelmällisyyttä etenkin kurssisuunnitelmiin. Samaa asiakokonaisuutta, esim. tekijänoikeuksia, opiskelimme otsikoiden ”Projektin johtaminen” ja ”Projektin talous” alla. Minua nyppi välillä hieman, että osioista ei ole tehty selkeitä kokonaisuuksia. Kaipasin jokaiselle kurssille kirjatut tavoitteet, suoritusvaatimukset jne. Sisältöihin saatoin olla hyvin tyytyväinen, mutta niiden tietäminen ennakkoon olisi helpottanut valmistautumista ja selkeyttänyt ymmärrystä.

Minulta on tietenkin kysytty koulutuksen loppupuolella, olisinko valmis suosittelemaan koulutusta muille. Olisinhan minä, mutta en välttämättä itselleni ainakaan tänä vuonna. Nyt on pakko myöntää, että minulle kävi ns. perinteisesti eli välillä oli aivan liian monta rautaa tulessa. Koska koulutus oli lyhyempi, se oli myös melko tiivis. En ollut varautunut näin moniin lähioppimiskertoihin, mutta toisaalta etätehtäviä oli sittenkin verrattain vähän. Huomasin myös, että iltaopiskelu ei ole minua varten. Pitkän työpäivän jälkeen olisin tarvinnut edes pienet tirsat ennen kuin aivoni toimivat mahdollisesti jälleen. Silti olen erittäin tyytyväinen, että hain tähän ohjelmaan ja että valitsin juuri tämän koulun. Suurin anti minulle oli ehdottomasti verkostoituminen muiden viestintäalan ihmisten kanssa.

Läheltä-piti-pönöttäjä

Tänään sen huomasin: Olin vahingossa muuttumassa pönöttäjäksi, siis sellaiseksi hiaanostelijaksi, joka oikean asiansa sijaan käyttää hienoja sanoja.

Huomasin tämän tehdessäni opinnäytetyötä ja luettuani tänään Lisa Sounion Brändikäs-kirjan. Aloin lukea tekstiäni uudelleen ja huomasin kirjoittavani opinnäytetyötä. Siinähän ei sinänsä ole vielä mitään kummallista tai edes kovin väärää, mutta pitääkö sitä kirjoittaa kuin opinnäytetyötä. Huoh, nyt se on virallista: Olin hetken pönöttäjä!

Projektiliiketoiminnan tentti

Viime tiistaina oli projektijohtamisen tentti. Sitä olisi luullut, että opittuaan työskentelemään työelämässä projektien ja projektihallinnon parissa, on jo oppinut jotain. Kirjakin oli varsin kiinnostava ja käytännönläheinen. Kuitenkin tenttikysymykset saivat minut hetkeksi haukkaamaan lisähappea. No, toivottavasti sitä löytyi sen verran, että koulutuksen viimeinen tentti olisi nyt tehty. Edellisestä tentistä ope uskalsi jo kertoa kaikkien päässeen läpi.

Tentissä oli kolme kysymystä, joista vastasin kahteen ensimmäiseen.

1. Projektiliiketoiminnan toimintaympäristö
2. Tarjouskilpailuun valmistautuminen ja tarjouksen tekeminen
3. Projektit yrityksen organisaatiorakenteissa

Ja tässä se tenttikirja, josta päätin hakea ainakin sen yhden hyvän kaavion käyttööni.

Media Innovation

Tänään jatkoimme rva Boklagen kanssa innovaatioluennointia. Edellinen kerta oli ilmeisen pelottava, sillä paikalle oli uskaltautunut lisäkseni vain viisi opiskelijaa. Auts. No, tulihan meitä seitsemäskin myöhemmin paikalle ja vielä pari lisää tauolla, niin ei tullut opelle paha mieli.

Luther went viral

Jälleen lähdimme lähihistoriasta: Martti Luther sosiaalisessa mediassa 1500-luvulla. Economistissa oli tästä kiinnostava artikkeli. En itse ole mikään varsinainen historioitsija ja hävettää sanoa, etten tiennyt kehen Georgeen opettaja viittasi. Varmaan joku Yrjö? Vai Michael? Enihuu, Martti hyödynsi kaveriensa medioita levittäessään teesejään. Kiinnostavaa!

Tässä välissä huomasin eksyneeni minuutiksi (okei, kahdeksi) miettimään, haluaisinko samanlaisen tukan kuin Tomilla. Voishan se olla hyvä. Vesan luukki mulla oli jo syksyllä. Heh, nyt eivät kyllä kukaan arvannut, miksi mua hymyilytti.

Keskustelimme uudesta mediasta ja sen määritelmästä. Kurkkaa nyt vaikka taas se wikipedian määritelmä. Vaikka uusi media tarkoittaa digitaalista mediaa, mutta se ei elä irrallaan perinteisestä mediasta. Europeana pyrkii digitoimaan eurooppalaista kulttuuriperintöä alkaen kuvista, elokuvista arkkitehtuuriin ja uutisarkistoihin.

Soft innovation or technological innovation?

Kumpaan luokkaan kuuluu Avatar-elokuva? Varmaankin se on molempia ja vaikuttaa tuleviin elokuviin vuosien ajan. Samaa sopii pohtia 3d-elokuvista. Itse en usko niiden vaikuttavan niin kovin vahvasti tulevaisuuteen, että laskisin sitä mediainnovaatioksi.

Trompe l'oeil

Kävimme läpi esimerkkejä harhakuvista, jotka ovat siirtyneet myös katutaiteeseen. Katso vaikka tällainen esimerkki: The Crevasse by Edgar Müller.  Vertailimme vanhoja maalauksia ja etimme niistä "toisia maailmoja": Mitä peilissä näkyy tms. Tästä esimerkki on Arnolfini Portrait by Jan van Eyck vuodelta 1434, jossa peilissä näkyy pariskunnan lisäksi maalaaja.

Viimeisenä esimerkkinä (klo 18.20) opettaja avasi the New York Timesin Fashion Week -sivuston. "Paljon multimediaa" oli yhteenveto. Heh, melko tyhjentävää. Ope lupasi myöhemmin myös kirjallisuuslistan tutustuttavaksi. Oltiinpa me nopeita.

Theory of Innovation

Evgeniya Boklage tutustutti meidät innovaation teoriaan lähtien ainakin riittävän kaukaa. Matka lähti 1800-luvulta, jolloin suomalaiset olivat ainoita Euroopassa, jotka (ehkä saunakulttuurista johtuen) uskalsivat käyttää saippuaa. Muut pelkäsivät sen poistavan ihon suojaavan ominaisuuden. Onneksi nykypäivänä me kaikki tiedämme, että Dove suojaa.

Gillette-terässä oli alussa vain yksi terä, kunnes eräs opiskelija keksi tuplata määrän. Jos yksi on niin mahtava, mitä voikaan tehdä kaksi terää. Muutama vuosi myöhemmin teriä taitaa olla nyt neljä.

Introduction, Permeation, Power

Väliotsikossa luetellaan teknologisen vallankumouksen kolme vaihetta. Vallankumous on kaikkialla tai ainakin niin markkinoidaan. Näinköhän kuitenkaan näitä tapahtuu ihan joka päivä? Teknologisen vallankumouksen piirteitä esiteltiin neljä:

1.       Kauaskantoiset vaikutukset koko talouteen

2.       Kaikenkattava vaikutus kaikkialle talouteen

3.       “Metaparadigma” eli sisältää uusia konsepteja, teorioita ja metodeja

4.       Valtavat sosiaaliset vaikutukset

En minä näistä paljon ymmärrä, mutta sen verran, että en taidakaan elinaikani aikaansaada teknologista vallankumousta.

Innovation, communication, channels, time

Itse Rogers on löytänyt neljä olennaista asiaa innovaatiolle. Näitä pitänee tarkastella sosiaalisessa ympäristössään, mutta kelpaavat keskustelun pohjaksi. Ensinnäkin itse innovaation pitää olla termin arvoinen. Tämä ei ole välttämättä oletusarvo, kun kaikki on niin kovin innovatiivista.

Viestinnän osalta massamedialla on vahvin vaikutus tai näin tunnilla väitettiin. Niiden kautta saadaan yhteys mahdollisimman moneen ihmiseen ja ne ovat tärkeitä myös tutkimuksen ja kehityksen osalta. Ihmisten välisillä kanavilla on kuitenkin vähintään yhtä vahva arvo. Palaamme taas siihen, kuinka tuttujen suositukset ovat tärkeitä.

Ajan osalta on kaksi näkökulmaa: päätöksentekoprosessi (information -> persuasion -> decision -> implementation -> confirmation) sekä innovatiivisuusluokat (innovators 1% -> early adopters 13% -> early majority -> late majority -> laggards 16%). Viimeinen tarkoittaa ystävämme Google Translaten mukaan nahjusta. He ovat niitä, jotka sisäistävät uuden teknologian vasta buumien jälkeen.

Olisipa kivaa olla välillä ekana liikenteessä tai toisaalta se nahjuksista nahjuksin, maailman hitain innovaattori.

Lähinnä kai sitten verkkolehdistä

Aloitimme illan miettimällä verkkolehtien ansaintalogiikkaa. Voisiko lehtijutut lukea yksittäin ja maksaa vain luetuista jutuista? Voi olla, että se toimii jossain, mutta ei se kovin kätevältä kuulostaisi. Minä en ainakaan halua miettiä ja arvuutella sisältöä ennen kuin päätän haluanko lukea jutun. Sen sijaan voisin jälkikäteen kompata kirjoittajaa viskomalla senttejäin hyville jutuille.

Kannattiko siirtyä verkkoon?

Suomen ensimmäinen verkkolehti oli kenties Kauppalehti vuonna 1994 tai 1995. Ope tosin kertoi Tursarin tulleen ensimmäisenä vuonna 1995. Hesarin verkkoliite julkaistiin verkossa vasta vuonna 1999. Jälleen huomaamme länsirannikon jyräävän.

Ensimmäisenä Euroopassa kokonaan verkkoon siirtynyt lehti oli Taloussanomat. Jeii, suomalaisia pioneerejä! Tämä oli vasta vuonna 2007, yllättävää. Taloussanomat alkoi kuulemma tuottaa kuulemma vasta vuonna 2010. Eli olihan verkkoon siirtyminen onnistunut siltä kannalta, että vasta tuolloin lehti alkoi kannattaa. Itse ihmettelin kyllä, kuinka Taloussanomat alussa yritti enemmän samantyyppisillä juttutyypeillä kuin paperiversiossa. Tosin nykyään lehti on siirtynyt paljon lähemmäksi tavis tallaajaa.

Viisi syytä käyttää nettiä

Päivän päätteeksi veikkasimme viittä eri tapaa käyttää nettiä tärkeysjärjestyksessä.

1.       Viihde, pelaaminen

2.       Yhteydenpito, sähköposti, chat

3.       Tiedonhaku

4.       Työ, opiskelu

5.       Asiointi, hyötypalvelut, ostokset, pankki, time schedules

Veikkauksemme oli räikeän väärä. Tärkeimmät olivat oikeasti sähköposti, tiedonhaku, pankkiasiat, verkkolehtien lukeminen. Ikinä en enää tee virhettä! Menin vielä enemmän vikaan eroissa ikäluokkien tai sukupuolten välillä. Naiset etsivät enemmän tietoa, miehet myyvät. Niin no, naiset ostavat tietty!

Lähinnä printtimedioista

Tämä olikin toiseksi viimeinen kerta Gwenaëllen kanssa. Harmi sinänsä, koska pidin hänen tyylistään ja erityisesti kurssin sisällöstä. Useimmiten tunneilla on ensin arvailtu jotain tilastoja ja sen jälkeen katsottu oikea tulos ja keskusteltu siitä.

Tänään puhuimme printtimediasta. Katsoimme tilastoja vuosilta 1998-2008, ja kokonaisuutena se ei ole pienentynyt ainakaan rahassa. Vuoden 2008 jälkeen sen sijaan printtimedian osuus on vähentynyt ja trendi on vahvasti alaspäin.

Television käyttö saattaa olla vähentymässä, mutta rahaliikenne sen sijaan on lisääntynyt. Yksittäisenä tilastona minua ilahdutti erityisesti, että hakemistojen käyttö on vähentynyt 10% ja elokuvien sen sijaan lisääntynyt 16%.  Buahhahhaa.

Onko painetulla medialla tulevaisuutta?

Painetulle medialle ei ennustettu kovin ruusuista tulevaisuutta. Ryhmämme aukoton veikkaus oli, että päivittäisuutiset saa nopeammin sähköisten kanavien kautta. Viisautta jaossa! 

Jakeluverkkokin on kutistunut sen verran, että aamujakelulla ei välttämättä voi kilpailla. Sitä paitsi kaksikymppinen on jo niin tottunut nettiin, ettei osaa kaivata edes sitä sunnuntai-Hesaria. Junnut kaipaavat sitä paitsi aamulehtensä kanssa kylkiäisenä vähintäänkin Pepsimäksyn ja karppaajan leivän.

Lehdistöämme suojaa toki jokunen toinenkin tekijä kuin kuitenkin suhteellisen toimiva aamujakelu. Suurin suojaava tekijä on harvinainen kieli, jolloin kilpailijoita on vähemmän. Jäin miettimään, kuinka paljon on suoraan käännettyjä lehtiä. Useimpiin asioihin suorat käännökset eivät toimi, sillä paikallisuus on tärkeää, mutta tietyt yleissivistävät aikakauslehdet voisivat toimia suomeksikin. Ja onhan se aina miellyttävämpää lukea omalla kielellä.

Keskustelimme myös painetun sanan vähenemisestä. Sitähän voisi kehittää palvelun, joka lukisi ääneen sanomalehden vaikkapa työmatkan aikana. Toim. huom. Taas tul pisnis-idea! Älä vain kerro kenellekään. Siinä onkin minulle sopiva tulevaisuuden ammatti: lehdenlukija! Rakas appiukkoni oli värvännyt itselleen aikoinaan kimppakyydin saadakseen lehden luettua työmatkan aikana. Miksei teknologia ole tullut hätiin? No, luultavimmin onkin, mä en vain tiedä.

Ansaintalogiikkaa

Oma veikkauksemme oli, että tilausmaksut ja mainostuotot tuottavat suurimman osan niin aikakauslehtien kuin sanomalehtien tuotoista. Jotain uudenlaisiakin tuottoja mietimme. ”Startup-lehdissä” perustetaan lehti vain myytäväksi isommalle tekijälle. Samoin mainosmyynti lienee monipuolistunut: Product placement voi toimia myös lehdissä tai lehtien kylkiäisenä samalla jakelukustannuksella myydään vaikkapa esitteen jakelua.

Mielenkiintoisinta oli alkaa pohtia, mihin tilaajatietojani käytetään. Vaikka tilaajarekisteriä ei myytäisi suoraan eteenpäin, voi lehti rahastaa tarjoamalla väylää oikeaan kohderyhmään  vaikkapa tilaajaetujen kautta. Tilaaja saa edun nro 43 kaupasta, joka maksaa edun mainostamisesta lehdelle. Jotain mätää vai puhtaasti win-win? Varmasti molempia.

Tekijänoikeuksista

Tällä kertaa meillä oli “projektin johtamista”. Viime kerralla samoja tekijänoikeusasioita käytiin otsikon ”projektin talous” alla. (Tuolloin tosin pystyin itse osallistumaan vain etänä, joka ei oikein teknisesti onnistunut.) Hieman nyppii tämä, että osioista ei ole tehty selkeitä kokonaisuuksia. Kaipaisin jokaiselle ”kurssille” kirjatut tavoitteet, suoritusvaatimukset jienee. Yhtä kaikki opetus oli tänään hyvin kiinnostavaa ja mies kuin Mertaranta. Sen puoleen ei siis ole urputettavaa.

Suojan syntymisen edellytys on, että teoskynnys ylittyy. Tästä (ja muista hankalammistakin termeistä) keskustelimme tänään.

Käyttöesineillä (esim. Fiskarsin sakset) on yleensä mallisuoja. Mallisuojassa pitää kopion mennä tosi lähelle alkuperäistä ennen kuin se tulkitaan rikkeeksi.

Taloudelliset ja moraaliset oikeudet

Jos teos tulee suojatuksi, tekijä saa taloudelliset ja moraaliset oikeudet.

Taloudelliset oikeudet

1.       Välittäminen: tv, radio, Internet

2.       Levittäminen: kirjakaupat esim. vuokraaminen tai myyminen

3.       Esittäminen: läsnäolevalle yleisölle esim. teatteri

4.       Julkinen näyttäminen: taulunäyttely

Moraaliset oikeudet

1.       Isyysoikeus: nimenkäyttö

2.       Respektioikeus

Tämän luokittelun lisäksi löysin muitakin moraalisia oikeuksia ystävältämme Wikipediasta.

Meitä opiskelijoita tietysti ilahduttaa, että opiskelu on tulkittu yksityiseen käyttöön eli saa esimerkiksi kopioida kirjaston kirjan opiskelukäyttöön.

Sitaattioikeus

1.       Pitää olla julkistettu

2.       Hyvän tavan mukaisesti (asiallinen yhteys)

3.       Tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa

Asiallinen yhteys voi olla kritiikkiä tai arvostelua, esimerkiksi viitaten kirjan tiettyyn kohtaan. Tarkoituksen edellyttämä laajuus asettaa pituudelle tiettyjä rajoituksia. Tekijänoikeuslaki ei aseta pituudelle ylärajaa ja esimerkiksi tieteellisessä tekstissä hyväksytään yleensä pidempien tekstien lainaamista. Lainaus ei saa myöskään olla liian lyhyt, jotta lainauksesta ei synny harhaanjohtavaa kuvaa. Irralliset otteet ovat sitaattioikeuden loukkaamista.

Pelkästään sitaateista koostuva teos (runokokoelmat) ovat kiellettyjä. Tekijänoikeudellisessa mielessä myöskään esimerkiksi kuolinilmoitukseen ei saa julkaista runoa tai muuta sitaattia.

Sitaattioikeus ei anna lupaa ottaa huvittavia paloja tehdäkseen ivaa.

Toisarvoinen käyttö

Taideteos saadaan sisällyttää valokuvaan, elokuvaan tai televisio-ohjelmaan, jos teoksella on toisarvoinen merkitys. Jos mainoskuvaustilanne tehdään niin, että rekvisiitaksi haalitaan taustalle jotain, se voidaan tulkita kielletyksi. Jos sama rekvisiitta vilahtaa elokuvassa taustalla, se voidaan sallia.

Uusia termejä oli todella paljon. Teoskynnyksen ylittyminen tuntui välillä olevan melkoista arpapeliä. Jos tämä laki ei koske tilannetta, niin ehkä tämä toinen laki koskeekin jne. Siispä yhteenvetona en pystynyt päätymään kuin siihen, että maalaisjärjen käyttö on sallittua ja jopa suotavaa.

Back in business

Parin lomaviikon jälkeen olin täynnä tarmoa. Luojan lykky, että myös aihe ja luento oli kiinnostava, niin pääsin nopeasti sisään opiskeluun. Tokihan olin kantanut koulukirjoja mukanani myös lomalla, mutta pelkästä kantamisesta ei vielä viisastunut. 

Yhteisöllinen päätös

Keskustelimme Wikipedian päätöksestä sulkea oma sivustonsa päiväksi protestina uutta IPR-lakia vastaan. Jäin miettimään Wikipedian perustajajäsenen Jimmy Walesin tapaa viitata päätökseen yhteisöllisenä päätöksenä (”community decision”). Mikä tekee päätöksestä yhteisöllisen? Ja ennen kaikkea, mikä Jimmy on sanomaan päätöksen yhteisöllisyydestä. Jos Wikipedia on sillä tavoin yhteisöllinen kuin mitä minä ajattelen sen olevan, niin ainakaan minun mielipidettäni ei ole kysytty. Murr! Ja kyllä, minä olen kirjoittanut Wikipediaan ja edustin sitä viidenneksen vähemmistöä luokassamme.

Kulttuurieroja sosiaalisessa mediassa: Nimettömyys

Vain viidennes japanilaisista käyttää omaa nimeään, kun Koreassa yli puolet esiintyy omalla nimellään. Omasta persoonastaan ei kerrota paljon Japanissa, jossa vain 30% tuntee toisensa yhteisössä (vs. 61% Etelä-Koreassa). Samoin verrattuna eurooppalaisiin japanilaiset arvostavat enemmän anonymiteettiään. Japanissa ei siis toimi palvelut, joissa edellytetään laajaa avautumista.

Myös virtuaalisuus lämmittää japanilaisia. Beru-tomo eli pager friends on japanilainen trendi, jossa tuntemattomat vaihtelivat piipperiviestejä. Himpun verran omituista, mutta hauskaa. Kuvannee hyvin japanilaisia.

Japanilaiset kirjoittavat 37% maailman blogeista. Tämä sopii nyt japanilaisista luomaamme mielikuvaan.

Se pieni ero

Keskustelimme paljon mies- ja naisbloggaajien välisistä eroista. 

Miehet kertovat itsestään minimaalisen vähän tietoa. Naiset sen sijaan paljastavat itsestään enemmän. Henkilökohtaisuudesta tulee tietysti myös enemmän ongelmia perhepiirissä, kun eukot lavertelevat mitä sattuu myös kanssasisaristaan.

Naisilla on matalampi profiili blogien kirjoittamisessa, ja miehet kirjoittavat enemmän mielipiteistään. Naiset arvostavat enemmän saamaansa palautetta ja kirjoittavat henkilökohtaisemmin.

Gender and genre variation in weblogs vahvistaa, että miehet kirjoittavat enemmän mielipiteistään, naiset kirjiottavat enemmän päiväkirjamaisesti. Tästä voi päätellä, että naiset kirjoittavat ehkä useammin. Miehet sen sijaan linkittävät enemmän ja siten viittaavat muihin lähteisiin.

Syyskauden yhteenveto

Opinnot ovat nyt ajallisesti melkein puolivälissä, mutta oppimista riittää vielä mojovasti ennen kuin kutsun itseäni ylemmäksi medianomiksi. Koulutus on keskittynyt käytännön etuihin kuin halusin. Melkeinpä kaiken voi sovittaa suoraan työelämään. Tehtävänannot ovat riittävän ajankohtaisia ja toisaalta myös joustavia, jotta ne voi sovittaa senhetkiseen työtilanteeseen.

Antoisinta syksyn aikana on ollut opinnäytetöiden kehittyminen saadun palautteen avulla. Moni epäröi välillä, pitääkö esityksiä olla niin usein, mutta aika monen aihe kehittyi sen myötä, kun sitä esitteli neljättä kertaa. Jo aiheen ääneen sanominen riitti, jotta opiskelukavereilta sai palautetta aiheen mielekkyydestä. Yllätyin positiivisesti saadun palautteen määrästä: Niin opiskelijat kuin opettajatkin antavat paljon palautetta ja hyvin rakentavassa ja avuliaassa hengessä.

Ulkomainen opetus on ehdottomasti rikkaus opetukselle. Toisinaan se oli myös melko raskasta illalla ihmiselle, joka pyrkii rauhoittamaan iltansa jo ennen yhdeksää. Huomasin useamman kerran ymmärtäneeni jotain ihan väärin pienen kielellisen nyanssin vuoksi. Tämä oli kiinnostavaa huomata, sillä olen kuitenkin verrattain tottunut työskentelemään kansainvälisessä ympäristössä.

Oppitunneista minua miellyttivät eniten sosiaalisen median ansaintalogiikat. Havahduin monta kertaa tuntien jälkeen miettiväni erilaisia sosiaalisen median hyödyntämistapoja vain unohtaakseni ne hetken päästä. Tämä mahdollisuuksien meri onkin luontaista ajallemme. Samalla se on johtanut aikajänteen ja pinnan lyhenemiseen.

Koulutuksen aikana liityin ja erosin monesta sosiaalisen median palvelusta kokeillakseni niiden käyttöä. Syksyn aikana kuhistiin monen palvelun haavoittuvuudesta, kun me kokemattomat emme ymmärrä palvelun perusperiaatteita. Tunnistin sen itsessänikin, että eihän sitä yleensä jaksa lukea kaikkea pienellä painettua. Tänä syksynä tutustuin myös palveluiden käyttösääntöihin, mikä oli silmiä avaava kokemus. Moni kirjautuminen jäi lähettämättä sääntöjen lukemisen jälkeen.

Loppusyksyn tentit jännittivät minua hieman. Noloa sinänsä, mutta huomasin etten osaa kirjoittaa enää käsin: Käteni puutuivat, ja jouduin miettimään tekstin jäsentämistä tavalla, jota en sittenkään muistanut kouluajoilta. Kirosin ensin, että kokeet pitäisi saada tehdä koneella, mutta nostalgian fanina aloin kannattaa paperille kirjoittamista. Eipä olisi pahitteeksi, jos osaisi rakentaa selkeän tekstin myös perinteisin menetelmin.

Yllätyin tenttikirjoista hieman, sillä olisin odottanut niiden liittyvän tiiviimmin opintoihin. En kuitenkaan antanut sen häiritä, sillä molemmat kirjani olivat erittäin hyödyllisiä: Pelimaailmojen tunteminen helpottaa esiteini-ikäisten kasvatusta; Sydänmaanlakan Oy Minä Ab –malli ansaitsi päästä työhuoneeni seinälle. Siinä se muistuttaa kokonaisuudesta, josta pitää huolta etenkin näin kurjempina aikoina. Ostin kirjan itselleni, jotta voin antaa sen kiertoon myös työpaikallani.

Vaikka luulin olevani varautunut, yllätyin kuitenkin opiskelun tiiviydestä. Sen sijaan etäopiskelua on ollut yllättävän vähän. Jälkikäteen ajateltuna en tainnut hakiessani edes tietää, kuinka usein lähiopiskelua on. Varmasti hyvä niin, sillä olisin voinut jättää silloin hakematta peläten talven automatkoja etenkin iltaisin. Välimatka on osoittanut hyvätkin puolensa: Kotimatkalla ehtii työstää opittua ja pohtia seuraavia siirtoja.

Opinnäytetyöt vaiheessa, ihan hyvässä

Syyskauden päätteeksi kävimme läpi opinnäytetöitä ja kunkin saavuttamia tuloksia tähän asti. Paikalla oli vai muutama muu opiskelija, sillä ryhmä oli jaettu useampaan seminaarikertaan. Ottaen huomioon, ettei koulutus ole vielä edes puolivälissä, kanssasisareni ja -veljeni olivat päässeet jo pitkälle. Tokihan minäkin olin jo saanut aikaan jotain ja melkeinpä sen mitä oli tarkoitus. Kaupan päälle sain myös ähistyä ääneni pois eli muut saivat kuunnella melkoista hönkimistä.

Osa meistä pohti vielä aineistonhankinnan ongelmia. Oma aiheeni on sen verran selkeä ja sen puolesta aika kompakti paketti. Toisaalta voi ajatella, että vähän harvinaisempi aihe voisi olla palkitsevampi. Itse olen kuitenkin sen puolesta tyytyväinen omaan aiheeseeni, sillä sosiaalisen median käyttöä nimenomaan yritysten sisäisessä käytössä ei ole tähänastisten vastausten perusteella kovin yleistä.

Kohti opinnäytetyötä jo useamman vuoden ajan

Eniten minua tänään kosketti toisen opiskelijan tarina siitä, kuinka oman opinnäytetyön tekeminen on alkanut jo vuosia sitten. Mielestäni oli kiinnostavaa ajatella, että kehittämistyö oli jo pitkällä vaiheessa, vaikka itse tutkimus ei olisi kuin alkutekijöissään.

Matkalla kohti opinnäytetyötä ja viisastumista yleensä saattaa huomata pyörineensä tietyn aihepiirin ympärillä jo pidemmän aikaa. Omassa työtilanteessani pohdin myös sitä, olisiko minunkin aika jo erikoistua johonkin vähän kapeampaan alueeseen. Kuka ties, vaikka joskus minäkin vielä erikoistuisin, vaikka aika erikoinen jo olenkin.

Kohderyhmähyväksikäyttöä

Niin minulla kuin parilla muullakin opinnäytetyötään esittelevällä oli kohderyhmä ollut välillä epäselvä. Se on osa aihetta ja saattaa muuttua matkan varrella. Minun työni osalta huolehdin ensin kohderyhmän rajaamisesta, mutta rauhoituin aika pian. Ensimmäisten hahmotelmien jälkeen päätin vain päättää: Mikä auttaisi minua eniten? Ja kas, melko näppärä kohderyhmä oli kasassa.

Nyt iski sisällysluettelokateus!

Olin hieman pettynyt, etten ollut vielä itse tehnyt sisällysluetteloa opinnäytetyölleni. Onhan se minullakin mielessäni, mutta olisihan se jo aika nähdä ruudulla. Tänään juttelimme siitä, kuinka jo alkuvaiheessa kannattaa tehdä sisällysluettelo ja muokata sitä jatkuvasti. ”Sisällysluettelo on kuin rakennuksen piirrustukset”, sanottiin. Ainakin meidän kotona lopullinen rakennus ei vastannut ihan alkuperäisiä piirrustuksia. Hyvänä lisänä sisällysluetteloon oli ehdotus viitteellisestä sivumäärästä. Näin painoarvot selviävät itselleenkin paremmin.

Toinen tehokas kiteyttäjä on otsikon hahmottelu. Mikä on opinnäytetyön työnimi? Kuvaako se työtä riittävällä tarkkuudella? Entä voisiko sen avulla rajata jotain kenties ulos? Kaikkea ei voi eikä kannata sisällyttää otsikkoon, saati sitten työhön.

Kolmantena apuna on kyllä keskustelu niin opiskelukavereiden kuin käytännössä mielestäni ihan kenen tahansa kanssa. Avoimin mielin keneltä tahansa voi saada yllättäen apua omien ajatustensa jäsentämiseen. Kiitos siis erityisesti kaikille luokkakavereilleni ja lähipiirilleni, jotka jaksavat kuunnella samaa tarinaa uudelleen ja uudellen. Joka kerta aiheeseen löytyy joku uusi ulottuvuus. Vad spännande.

Ensi viikolle on sovittu vain pikkujoulujuhla, johon en edes pääse, joten opiskeluni yhteisöllinen osuus päättyi tänä vuonna tähän. 

Kyselyt maailmalla

Taas on opinnäytetyö nytkähtänyt etiäpäin. Lähetin tänään kyselyni ja olen saanut siihen jo jopa vastauksia. Jee! Kyselytyökalussa on melko turhauttava ominaisuus: "Tämä kenttä on pakollinen" -tyyppinen virheilmoitus tulee tolkuttoman pienellä kyseisen kysymyksen kohdalle, siis jonnekin sinne alas. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ainakin kaksi vastausta ei tallentunut. Otin yhteyttä näihin vastaajiin ja toivon heidän tallentavan vastauksensa uudelleen.

Jaa että se mun kyselyni vai? No, voihan sitä kurkkasta, jos halajaa: Kysely sosiaalisesta mediasta Intranetissänne

"Älykäs itsensä johtaminen" by Pentti Sydänmaanlakka on tentitty

Sydänmaanlakka ohjasi minua jälleen askeleen kohti älykästä itsensä johtamista. Jumapliide, miten älykäs itsensä johtaja musta tulikaan!

Oy Minä Ab kuvasi kirjan perusajatuksen osuvasti. Tietoisuus eri "osastoista" ihmisessä ohjasi miettimään omaa monipuolisuuttani (tai sen puutetta) sekä tarkastelemaan kehittymistarpeitani. Niitähän riittää, ja niin pitääkin olla. Kiinnostavaa olikin, että vaikka malli oli hyvin kattava, se ei kuitenkaan ahdistanut tai ohjannut kohti superihmisyyttä. Eiköhän se edelleen ole tärkeintä, että havainnoi jatkuvasti ja tiedostaa omat muhkuransa.

Kopioin tuon kuvan seinälleni muistutukseksi itselleni havainnoinin merkityksestä. Kaikessa rajallisuudessani tarjoan mielettömän määrän oppimispaikkoja itselleni ja jopa muille. Notta olkaa hyvä vain!

Sille joogalle en vielä(kään) lämmennyt.

Kuinka kaksi tenttiä tehdään samana iltana?

Eilen oli tentti, jossa tentin kaksi ainetta yhdellä iskulla. Tämän avulla ansaitsin itselleni vapaaviikon koulusta olettaen että pääsin molemmat tentit läpi. Vibat olivat ihan positiiviset eli jos en päässyt, vika on lukijassa, tenttivastausten lukijassa nimittäin. Seuraavien tenttipäivien aikana pääsen siis oikeisiin töihini nappulajengin joukkueenjohdollisiin tehtäviin.

Muutama muistutus ensi kerralle:

• Kannattaa pitää mahdollisuuksien mukaan pissatauko tenttien välissä, jotta aivot tyhjenevät – ei siitä pissistä, vaan siitä kaiken tiedon oksentamisesta edellisessä tentissä.
• Viisas olisi mennyt edes siihen seuraavan viikon tenttipäivään, eikä heti ensimmäiseen. Heti mulle kaikki nyt? Pois se minusta!
• Ensi kerralla paremmat napit mukaan siltä varalta, että vuoden ensimmäinen kuumepäivä osuu juuri tenttipäivälle.
• Käsi puutuu eli etsi sopivat käsijumppaohjeet verryttelyyn. Ei nykyajan eukko osaa kirjoittaa enää käsin (surullista sinänsä), eikä nykyajan oppilaitos ole vielä valmis vastaamiseen tietomakoneilla.

Esimerkkejä arvoketjuista ja osallistavista käytännöistä

Tänään esiteltiin osallistavia käytäntöjä ja uuden median arvoketjuja, enemmän tai vähemmän kirjaimellisesti. Jokaisen opinnäytetyön saa linkittymään aiheeseen hyvin helposti. Mieleeni jäivät erityisesti kolme esitystä: osallistavat käytännöt Kuorosodassa, shoppailu yhdessä verkossa sekä Twitterin käyttö sponsoroituihin viesteihin.

Oma esitykseni meni aika penkin alle. Olin juonut liikaa teetä, ja poskiani kuumotti. Tästä fyysisestä kuumotuksesta lämpenin henkisestikin ylikerroksille. Ensimmäistä kertaa myös englannin kieli ilmeisesti jännitti minua. Tähän asti olen pitänyt sitä selityksenä mahdolliselle kömpelöydelle. Toisin sanoen menin lukkoon ja unohdin noin 70% sisällöstä. Välillä käy näin. Uhmmm... and...

Toisaalta huomasin, että myös porukka oli vähän nuivana. Moni näpytteli oppimispäiväkirjojaan (osa ehkä omia esityksiään), eikä kukaan hymyillyt. Tough audience. Porukka ei ehkä itsekään syttynyt niin aiheesta, eikä keskustelua ollut tarvis toppuutella. Toinen havainto porukasta oli että kaikilla oli yllättävän hyvä englanti.

Olen opiskeluissani päätynyt useampaan kertaan Porterin arvoketjuun ja ymmärtänyt sen aina melko kehnosti. Juuri sen takia yritin soveltaa kirjaimellisesti sitä mallia sosiaalisen median hyödyntämiseen. Mielestäni onnistuin siinä (sittenkin) ihan kelvollisesti, kiitos asiantuntevien työkaverien avun. Sopisi Rva Olssoninkin vähitellen lopettaa oman osaamisensa vähättely. Kyl Sää ymmärräs yllättävä pal! Sas se!

Yhteis-SWOT ryhmän konsepteista

Tänään kävimme läpi muutaman konseptin osalta menetelmäkuvauksia, visualisointeja, persoonia jne. Pyrin olemaan pää pystyssä kuunnellessani muiden hiaanoja ajatuksia ja välttämään sitä perisyntiä väheksyä omaa työtään ja tähänastista työtään. Luojan lykky, että tukkani oli tötteröllä, jotta pää pysyi pystyssä. Hyvä oppi sekin!

Muut opiskelijat antoivat osansa kollektiiviseen swot-analyysiin. Seinälle läiskittiin post-it -lappuja, joista kertyi illan aikana kokonaiskuva tämän ryhmän konsepteista.

Tosiäijät eivät satuile

Yhtenä menetelmänä kehittämistyöpajassa ehdotettiin Satukortteja (Sagokort). Näitä korttejahan riittää, ja monesti käytän itse vähän vastaavia menetelmiä, kun haen ideoita ja vastauksia vaikka lehtien kuvista. Luovia menetelmiä kannattaa käyttää, armahat, sillä ne ovat todella tehokkaita ja nopeita. Ei niistä tarvitse tehdä koko päivän työpajoja Levin hiihtomajoilla.

Mariana ei opeta meille pelien käyttöä menetelmänä, sillä pelien tekeminen on niin vaikeaa. Totta varmasti, mutta joskus jonain päivänä minä vielä joskus käytän peliä menetelmänä. Suunnittelupelissä mummot kertovat omasta arjesta, ja niitä hyödynnetään verkkopalvelun suunnittelussa.

Kohderyhmäni huhuu?

Useammassa työssä keskustelimme (tai ainakin minä ja sivupersoonani keskustelimme) kohderyhmän merkityksestä. Kohderyhmä ei ollut kaikissa ihan selvä. Kukaan tuskin sitä tahallaan tai pahuuttaan laiminlyö, mutta tokihan se liian helposti jää utuiseksi.  

Toisaalta konseptin tarkentuessa saattaa huomata, että jo esitetty kohderyhmä on väärä. Itselläni kohderyhmä tarkentui skenaarioiden jälkeen. Enhän minä ollut tekemässä oikeastaan mitään käyttäjälle, siis näille tuhansille ja taas tuhansille Intranet-käyttäjälle. Niin, niitähän olisi varmasti yli 50.000. Huh. Sen sijaan kohdennan tutkimukseni Intranet-päätoimittajiin. Tämä oli todella lohdullinen hoksaus.

Raportti ja Pecha Kucha

Viimeiselle kerralle (kahden viikon päästä) pitää testata konseptia ulkopuolisella ja esittää mitä on tehnyt. Konseptin testaamisen prosessista tulee kirjoittaa noin viiden sivun raportti käyttäen annettuja artikkeleita lähteinä. Ei mahdoton tehtävä? Katsotaan mitä saan aikaiseksi määräaikaan mennessä. Se jäi vähän epäselväksi, mutta kuuluu mulla luokkaan ”ennen ansaittua talvilomaa”.

Ja viimeisillä hetkillä saimme vielä toisen tehtävän. Pöh. Kaikille 20 slidea, jotka esitetään 20s per slide. Yhteensä ajaksi tulee siis 6.40s. Konsepti, mitä olen tehnyt, miten se on testattu ja miten siihen on tultu.

Voi Exceliäkin käyttää luovasti

Tämä Marianan kurssi on kaikessa ahdistavuudessaan ollut välillä vähän palkitsevakin (olikohan tarpeeksi varovaisesti sanottu?), kun hetkellisesti olen tuntenut itseni luovaksi.

Mariana välittää diansa Moodleen. Etsi ne sieltä, kun haet kotitehtävän tehtävänantoa.

New media value chains in Frenglish

Framilla oli jälleen franskatar, jonka ranskalaista aksenttia olin näköjään oppinut jo kuuntelemaan. Rasti seinään tai virtuaaliseen oppimispäiväkirjaan.

Saimme tehtävän, joka oli tarkoitus saada jo pari viikkoa sitten. Moodle ei ollut toiminut toivotulla tavalla. Tehtävä tehdään nyt seuraavalle kerralle, jolloin niistä pidetään 5-10min esitykset. Tehtävä: Analyze an example of new media value chains and/or participatory practice linked to the subject of your thesis. Ensin esimerkkien löytäminen tuntui helpolta, mutta jo illan tuntien aikana sisäinen sensuuri blokkasi valtaosan ideoistani.

Virtuaalikauppaa ja virtuaalirahaa

Lämmittelimme etsimällä Freemium-esimerkkejä. Yhteenvetona todettiin, että useimmathan toimivat niin. Ensin saadaan jotain ilmaiseksi, ja rahalla saa esimerkiksi yhteystietoja, lisätilaa, lisätoimintoja, mainosvapauden, tarkempaa tietoa tai analyysejä tms.

V-commerce oli taas minulle uusi termi. Ymmärsin sen virtuaalisten tuotteiden kaupaksi: kaiken maailman hömppäkivaa myydään usein pienellä mutta kuitenkin niin röyhkeällä hinnalla. Virtuaalituotteista oli vaikeampi löytää esimerkkejä: HabboHotel, SecondLife, Farmville. Löysimme lähinnä pelimaailmaan löytyviä esimerkkejä.

Entä ovatko profiilin keräämät arvostuspisteet virtuaalista kauppaa? Tavallaan ei, mutta silloin ovat, jos niiden avulla voi ostaa jotain. Joskus esimerkiksi tietylle tasolle arvostettu tyyppi voi myydä kalliimmalla tai saada laajemman palvelun tms. Jos esimerkiksi kuvaajan valokuvaa on pisteytetty korkealle, sen voi myydä kalliimmalla hinnalla, mutta siinä palveluntarjoaja ei myy tuotetta, eikä toisaalta itse tuotekaan ole virtuaalinen.

Virtuaalirahan perässä tulevat virtuaalivarkaudet. Suomessa on juuri ollut tapaus, jossa virtuaalivarkautta ei luokitettu varkaudeksi. Vaikka pahempiakin rikoksia löytyy, moisen hyväksyminen on huono signaali nuorisolle.

Virtuaalilahjoja virtuaalikavereille virtuaalisynttäreinä

Kaiken maailman virtuaalilahjoista oli puhetta. Haluatko antaa syntymäpäivälahjaksi isommat lihakset, tai vaatteita virtuaalihahmoille, nalleja tai tuoppillisia Facebookissa, brändätyn t-paidan Second Lifessa tai kenties blogien tuunauksen? Virtuaalilahjat toimivat laajimmin treffipalveluissa: Siellähän voi pienen lahjan avulla osoittaa vastaanottajan tärkeyden. Oh, young love.

”Anna lahjaksi hyvä elämä” -tyyppiset hyväntekeväisyyslahjat ärsyttivät minua pitkän aikaa, kunnes sain itse aivan mahtavan lahjan: Mainostoimistomme antoi yhtenä jouluna fleece-peiton, ihan sellaisen tavallisen edullisen. Kortissa luki: ”Yksi Sinulle, yksi afrikkalaiselle lapselle” tms. Nyt aina kun lämmitän itseäni peitolla, tunnen olevani todella hyvä ihminen. Lahjan saamisesta on jo aikaa, joten olen ilahduttanut itseäni tällä kaikella hyvyydelläni jo monta vuotta.

Luottamuksellinen: Hip hops

Lyhyt keskustelu yliopen kanssa avitti taas somasti etiäpäin. (Ope ei muuten ole sukua Koop Arposelle tai ainakaan sukunimi ei ole sama eli turha sitä miettimään.) Sovimme, että saan seuraavaan esityskertaan valmiiksi alustavia tuloksia kyselystäni. Näin lupaus on kirjattu, eikä sen lunastamisesta ole epäilystä. Tiättykän! Vain ne vastaukset puuttuvat, niin ja ne kysymykset.. Tämä seuraava rajapyykki tuntui varsin kohtuulliselta ja ihanan konkreettiselta stepiltä kohti valmista opinnäytetyötä.

Keskustelimme myös rajauksestani. Onko rajaaminen etusivuun liian vähän? Totuuden nimissä niin moni asia vaikuttaa etusivun elementteihin, että tutkin toki taustojakin. Etusivu on kuitenkin kiinnostava rajaus päätoimittajien kannalta, sillä useimmiten juuri heillä on jokin valta siitä, mitä etusivulle "pääsee".

Toinen kysymykseni liittyi luottamuksellisuuteen: Pitääkö opinnäytetyöhön kirjata tutkimukseen osallistuneet yritykset? Ei kuulemma tarvitse. Huh. Tämä helpottaa varmasti sitä, että ihmiset uskaltavat vastata avoimemmin. Mikäli käytän hyvänä esimerkkinä jotain yritystä nimeltä, kysyn siihen erikseen luvan. Ja hirveän suurta menetystä ei tule, vaikka en saisi lupaa ja peittäisin esimerkistä kaiken tunnistettavuuden. Tärkeintä on säilyttää päätoimittajien suuntaan ehdoton luottamuksellisuus, kun kuitenkin puhutaan yritysten Intraneteistä, ei julkisista sivustoista.

Sosiaalisuus Intranetin etusivulla -konseptin workshop lauantaina 29.10.2011

Tein yhdessä kahden päätoimittajan kanssa esimerkin nykyisestä Enston Intranet-etusivusta siten, että jokainen esimerkki oli muutettu sosiaalisesti tuotetuksi. Tavalla tai toisella sosiaalisuus nousi määräävään asemaan jokaisessa elementissä.

Työpajaan osallistui siis kolme Intranetin etusivun sisällöstä vastaavaa henkilöä eri yrityksistä. Toinen päätoimittajavieraista oli ollut Enstolla töissä ja tunsi siten Enston Intranetin. Toiselle päätoimittajalle se oli vieras. Päätin kuitenkin käyttää Enstoa esimerkkinä ja selittää etusivulla olevien elementtien taustat.

Ideoimme ensin tyhjältä pöydältä (tai siis jokainen oman taustamme pohjalta) maailman sosiaalisinta Intranet-etusivua. Emme kiinnittäneet huomiota teknisiin toteutuksiin tai rajoituksiin saati siihen, onko sosiaalisuus itseisarvo. Keskustelimme lyhyesti, että sisäisessä Intranetissä sosiaalisuus voi jopa ollakin itseisarvo, kun yhteiseen järjestelmään pyritään sitouttamaan mahdollisimman laajalti yrityksessä.

Jokainen ihminen on uutisankkuri

Valtaosa osioista pysyi samankaltaisina, mutta niiden tuotantotapa tai päivitysprosessi muuttuivat. Esimerkiksi uutiset voivat pysyä uutisina, vaikka niitä ei tuotettaisi konserniviestinnän toimesta. Tämä olisi todellista hajautettua sisällöntuotantoa. Mutta osaako henkilöstö sanoa ja ennen kaikkea uskaltaako, mikä on julkaistavaa tietoa ja mitä pitäisi kenties vielä pantata. Jos vaikka uskaltaisikin ensivaikeuksien jälkeen, kestäisi varmasti aikansa ennen kuin uutisvirta olisi aidosti kenen tahansa päivitettävissä.

Käänsimme myös nimitysuutiset toisin päin: Sen sijaan että konserniviestintä (tai henkilöstöhallinto) julkaisee hallinnollisesti uusia enstolaisia, voisi nimitysosio olla enemmän kahvipöytämäinen: ”Tällainen heppu meille on tulossa. Tapasin hänet seminaarissa, ja vaikutti oikein osaavalta. Käykää katsomassa hänen esityksensä.”

Monessa yrityksessä (myös yhdessä osallistujien edustamista) uutisia saa kommentoida vapaasti. Pelko asiattomuuksista on yleensä turha, kun kommentoidaan omalla nimellä. Etusivulla toiminto voi näkyä esimerkiksi eniten kommentteja keränneiden uutisten listana. Meitä kiinnosti enemmän listata kavereiden (siis omaan verkostoon kuuluvien) kommentit. Ajattelimme, että on helpompi jatkaa kommentointia, kun tuntee henkilön myös aiheen ulkopuolelta.

Personointi vs. personalisointi

Kahdessa kolmesta yrityksestä etusivua saa personoitua, molemmissa lähinnä pikalinkkien muokkaamiseksi. Toisessa yrityksessä oli myös ideapankki, joka näkyi vain osalle lukijoista. Etusivulla on päätetty etukäteen, mitkä osiot voi personoida. Toiseen ääripäähän ideoimme sivua, joka koostuu työtoveriesi ehdotuksista ja muokkaantuu jokaiselle erikseen.

Enston osalta tutkimme pikalinkkejä. Ne ovat linkkejä järjestelmiin, ja kukin valitseen ne itselleen ensin kerran personoimalla listan. Tarkoitus on, ettei etusivulle tarvitse jättää järjestelmiä, joita ei tarvitse jokapäiväisessä työssään. Muutimme näkökulmaa niin, että jokainen voi suositella omalle verkostolleen nostettavaksi minkä tahansa linkin etusivulle. Käytimme esimerkkinä toimivaksi havaittua MindMap-työkalua, eli linkkiä ulkoiselle verkkosivulle.

Ne perinteiset henkilöstöosiot

Jokainen tunnisti henkilöstöosion alueet myös omalta etusivultaan, mutta jotenkin ne tuntuivat etäisiltä. Ideoimme sitä, kuinka nämä etusivun oikeassa laidassa näkyvät osiot voitaisiin saada lähemmäksi ihmistä ja nimenomaan sosiaalisuuden avulla.

·         Ruokalista: Kanttiinin kokki saa edellisellä viikolla ehdotuksen seuraavan viikon ruokalistasta. Toimintatapa haastaa kokenutta kokkia kokeilemaan uutta ja ehdottajia tutustumaan erilaisiin ruokiin.

·         Työturvallisuus: Eri puolilla havaitut turvallisuuspuutteet ja näiden kommentointi.

·         Työterveys: Perheiden ja lähipiirin perusteella tuotettu tauti-indikaattori. ”Kuinka lähellä vatsatautia olet?”

·         Neuvotteluhuonekartta: Arvostelut ja ”street view” Google mapsin tapaan. Kriteereissä mukana myös lämpötila ja haju.

·         Avoimet työpaikat: Oman työpaikan asettaminen avoimeksi. ”Halutaan vaihtaa työpaikkaa.”

·         Henkilöhaku: Tilanteeseen ja itselleen sopivien työtoverien haku suositusten perusteella: ”Hankala pomo, vaihdetaan parempaan.”

Kuva. Intranetin etusivun muokkaaminen sosiaaliseksi työpajassa 29.10.2011 

Yhteenveto työpajasta

Työpaja toteutettiin vapaa-ajalla viinilasillinen kannustimena ja kannustajana. Edellisistä ideariihistä viisastuneena tiesin, että ruotsalaisen tutkimuksen mukaan parhaat ideat syntyvät 0.49 promillen humalassa. Siemailimme viiniä sen verran varovaisesti, jotta emme vahingossakaan olisi joutuneet yli nollaviiden.

Aikataulupaineista johtuen (tai ehkä olisimme päätyneet tähän muutenkin) pidimme työpajan päivällisen yhteydessä tutussa ravintolassa. Meillä ei siis ollut isoa seinää, fläppitaulua tai (toivomaamme) musiikkia ideoinnin tukena.

Maailman sosiaalisimman Intranetin ideoinnissa sovelsimme menetelminä laukaisukuvia (trigger photos) siten, että haimme ideoita sovituista ympärillä näkyvistä kuvista (esim.  ravintolassa oleva taulu tai patsas). Seuraavana menetelmänä käytimme sanomalehden otsikoita (headline association), jonka pohjalta käytimme (puoliksi huomaamattamme) puheenaiheena-menetelmää (talk of the town). Rauhallisemmassa tilassa olisin jäsentänyt ideoita käyttäen Lootuksen kukkaa (Lotus blossom).

Työpajan päätteeksi yksi osallistujista jäi pohtimaan, uhkaako sosiaalinen media meidän muka viestinnän ammattilaisten työpaikkkoja. Itse en pelästyisi niinkään ajatusta, sillä ainakin oma työni on jo muuttunut enemmän viestinnän konsultoinnin tai linjauksen suuntaan.

Muuttaessamme sisältöä sosiaalisemmaksi tunsimme muuttavamme enemmänkin näkökulmaa kuin koko sisältöä. Ulkoisesti muutos alkuperäiseen, ”epäsosiaaliseen” etusivuun oli verrattain pieni.